Hauraan arkistomateriaalin skannaaminen/digitointi

[Dorisp]

Tervehdys kaikille tietäjille!
Pulmani on seuraava: olen aloittamassa lähiaikoina opintotyötäni vanhoista valokuvista, ja siihen liittyen täytyisi digitoida liki 10 000 otosta vanhoja, hauraita mustavalkokuvia. Museoviraston asiantuntija suositteli "reproamista" digikameran ja makrolinssin avulla, koska scannerin valo kuulemma saattaisi laukaista kuvissa olevat kehitejäänteet aiheuttaen näin kuvaan tuhoutumiseen johtavan prosessin. Tämä siksi että scannaamisessa kuvan lämpötila vääjäämättä nousee. Olen kuitenkin sen verran toivoton kameran käyttäjä, että reproaminen kameralla tuskin tulee kyseeseen, ja siksi kyselisinkin nyt homppulaisilta ratkaisuja?

[wanders]

Tervehdys kaikille tietäjille!
Pulmani on seuraava: olen aloittamassa lähiaikoina opintotyötäni vanhoista valokuvista, ja siihen liittyen täytyisi digitoida liki 10 000 otosta vanhoja, hauraita mustavalkokuvia. ...

Anteeksi että tartun taas kysymyksen lillukanvarsiin, mutta mistä oppilaitoksesta valmistuakseen pitää jäljentää 10 000 valokuvaa?
Vai onko "täytyisi" sinun asettamasi? Teitpä tuon tekniikalla tai toisella, niin oletko arvioinut kuinka paljon se tulee viemään aikaa. Onko tehtävänäsi ainoastaan paperikuvien siirtäminen digitaaliseen muotoon, vai vastaatko myös siitä että ne ovat sävyiltään ym. ok-tavaraa.

Museoviraston ihminen antoi sinulle varmasti asiallisia ohjeita, miksi et pitäytyisi niissä. Tuommoisessa määrässä (jo sadoissa) reproaminen on ajallisesti huomattavasti nopeampaa kuin tasoskannerin käyttö. Ja eikös sinun pidä oppia oikeat menetelmät?

Summa summarum: Opettele asia niinkuin se oikeasti tehdään, originaaleja säästäen, omaa työaikaa säästäen. Tee opinnäytetyöhösi esim. 500 kuvan satsi. Jos sinulle työstä tarjotaan rahallista korvausta, tee loput 9500 valmistuttuasi käypään hintaan.

[Pastori]

Summa summarum: Opettele asia niinkuin se oikeasti tehdään, originaaleja säästäen, omaa työaikaa säästäen. Tee opinnäytetyöhösi esim. 500 kuvan satsi. Jos sinulle työstä tarjotaan rahallista korvausta, tee loput 9500 valmistuttuasi käypään hintaan.

Komppaan naapuria. Ihan laskutikulla voisi arvioida vaikka näin: kuvaus, kuvamassan organisointi, kuvien perussäädöt, kuvan asialliset museaaliset metatiedot = min. 10 min/kuva. Ja jos jotain suurempia korjailuja joutuu tekemään, niin melkoisesti pidempiä aikoja.

10 000x10min = pyöristäen noin 1650 työtuntia.
Siitä tulee oppilaitosten 32,5 vikkotyötunnilla n. 50 viikkoa. Josta taasen voi kalenteria tutkimalla ja hutkimalla arvioida kauanko työn tekeminen todellakin kestää. Ja tässä on vain kuvien työstäminen - kirjallinen osuus yms. siihen vielä pikkuisena bonuksena.

Voisi siis olla kohtuullista että rajaat työmäärää - paitsi jos kyseessä on väitöskirja tms. ja sinulla on työhön muutaman vuoden apuraha.

Mutta itseasiassa reproaminen on aika nopeaa ja järkevää puuhaa tämmöisessä keikassa - kuvamassan hallinnointi (nimet, tekijät, metatiedot ja niiden hoitaminen oikein jokaiselle kuvalle vie enemmän aikaa.

[Dorisp]

Tervehdys!
Vastauksena voin kertoa sen verran, että kyse olisi sota-ajan valokuvien teemallisista vertailusta, ei siis mistään varsinaisesta kuvienkäsittelyn opinnäytteestä. Kyse on kandityöstä, eli työ on suhteessa iso, mutta vertailuaineistoa pitää aiheen tähänastisen tutkimattomuuden vuoksi olla paljon.

Sitten itse välineistöön: onnistuisiko reproaminen Leican V-lux 1-kameralla, kun sellainen jo valmiiksi hyllystä löytyy niin ettei tarvitsisi uutta hankkia?

[Coltrane]

Siis 10 000 valokuvan digitointi kandityötä varten. Olen aika sanaton. Tuo on voisi olla ennenminkin jonkin väitöskirjan aineisto.

[wanders]

Sitten itse välineistöön: onnistuisiko reproaminen Leican V-lux 1-kameralla, kun sellainen jo valmiiksi hyllystä löytyy niin ettei tarvitsisi uutta hankkia?

Lukaisin kameran speksit nopeasti läpi, ja kyllähän se tuollaiseen reprokäyttöön sopii. Olennaista on makro, joka on kyseisessä kamerassa 5 cm asti - enemmän kuin riittävästi.

Jotta homma toimisi nopsasti, tarvitsisit reprojalustan, jossa kamera katsoo alaspäin ja kuvat pistät yksi kerrallaan pöytätasolle. Kuvat kannattaa järjestellä kokonsa mukaan (jos ovat vaihtelevan kokoisia), jotta kameraa ei tarvitse nostaa ja laskea koko ajan.

[Dorisp]

Mistä tuollaisen jalustan saisi ja mitä se maksaisi?

[Dorisp]

Ja jatkokysymys: onko reprokäyttöön parempi leican D-lux 3 jollainen myöskin hyllystä löytyy?

[wanders]

Eihän reprojalustat ilmaisia ole, ja tuollaiseen projektiluontoiseen hommaan kannattaisi varmaan yrittää löytää lainaksi. Esim. maakuntamuseoilla lienee moisia, ja kannattaa kysellä, saisiko lainata tai käydä kuvaamassa heidän tiloissaan. Itse ostin Nikonin reprojalustan käytettynä, ja maksoin muistaakseni viissataa tai tonnin mummonmarkkoja (ei enää muista, mutta ei se tosiaan ilmainen ollut).

Kamerasta: pitäisin V-luxia parempana, kun on isompi ja jämäkämpi, ja sitä kautta optiikka lienee aivan toisella tasolla kuin pokkarissa (d-lux). Aika hyvä lisä olisi, jos saat jommankumman kameroista kytkettyä tietsikkaan livekuvalla, jolloin sun ei tarvitse tihruta sieltä kameran näytöstä vaan näet isolta monitorilta, onko reprottava kuva keskellä ja tarkkana. En osaa sanoa, saako tätä kumpaankaan ja mitä siihen tarvitaan. Tutki välillä kameroiden manuaaleja tai prosyyreja.

[p-veli]

Googlettamalla löytyy jotain halvempia reprojalustoja. Voihan sen kameran kiinnittää tosin vaikka viilapenkkiin, mutta silloin kuvan rajaus kameraa liikuttamalla on paljon hankalampaa kuin hyvällä jalustalla. Zoomillakin tarkan rajauksen saaminen on vähän hankalaa. Valaistus pitää myös hoitaa niin, ettei lähelle tuleva kamera varjosta kuvaa.

[Dorisp]

Wanders, piinaan sinua vielä jatkokysymyksellä: JOS saisit täysin vapaasti valita kameran reproamista varten, ainoana ehtona olisi ettei mennä järkkäreihin, niin mihin päätyisit?

[Fixx]

Lukaisin kameran speksit nopeasti läpi, ja kyllähän se tuollaiseen reprokäyttöön sopii. Olennaista on makro, joka on kyseisessä kamerassa 5 cm asti - enemmän kuin riittävästi.

Voi teidän kanssa. 5 cm etäisyydelle tarkentuva makro noissa pokkareissa tarkoittaa tarkennusetäisyyttä laajakulmapäässä. Ja en todellakaan suosittele reprokuvausta laajakulmalla.

Suosittelisin kyllä halpaa digijärkkäriä makro-optiikalla (ei millään superzoommakroihmeellä), reprojalustalla ja kahdella kompaktisalamalla. Niin saa hyvää jälkeä. Repro- tai studiojalustat vaan on helketin isoja ja painaa eläimenä.

Todennäköisesti parempaa jälkeä saa kyllä satasen skannerilla kuin kolmen tonnin reprolaitteilla. Nykyskannerit ei kovin paljoa kyllä kuumene mutta voihan sekin olla kriittistä *joidenkin* kuvien kohdalla. 99% kuvista kestää sen minuutin skannerissa kyllä. Skannerissa myös kuva on suorana,ken taas reprotessa voi kuvan käyryys olla ongelma. Tosin yleensä kuvissa on valkoista reunaa ja ne rautapainokiskot sijoitetaan juuri siihen.

Reproaminen on todennäköisesti kyllä kaksi kertaa nopeampaa.

10 000 kuvaa on vallan saataniallinen homma, teit sen niin tai näin. Ja jos kuvilla on historiallista arvoa, niin kannattaisihan ne digitoida kerralla kunnolla. Saisiko siihen apurahaa? Jollakinhan täytyy elää niinä vuosina jotka tuohon duuniin menee.

nimim. "pudotin minäkin lasinegatiivin siruiksi kun ekaa kertaa kuva-arkistoon digitoimaan menin. Ja toisen vielä perään" :-)

[Dorisp]

Fixx: Eikö Leican V-lux siis riitä? Mitä kameraa itse suosittelisit? Entä mitä scanneria?

[gramdel]

Jos ei kuvia tulla jälkeenpäin painamaan digitoimistasi versioista, ainakaan muuhun kuin omaan kandintyöhösi, homma hoituu varmasti melkein millä tahansa välineellä, jos lähinnä siis täytyy saada hyvin selvää, mitä kuvassa on.

Kuulostaa kyllä tosi hurjalta urakalta vaikka ottaisikin hiukan löysemmin rantein tuon teknisen puolen.

/---
ap

[Dorisp]

Kuvia on myöhemmin tarkoitus sijoittaa Kansallisarkiston digiarkistoon, eli hirveästi ei sopine löysäillä...

[p-veli]

Todennäköisesti parempaa jälkeä saa kyllä satasen skannerilla kuin kolmen tonnin reprolaitteilla. Nykyskannerit ei kovin paljoa kyllä kuumene mutta voihan sekin olla kriittistä *joidenkin* kuvien kohdalla. 99% kuvista kestää sen minuutin skannerissa kyllä.

Olisiko tuo Dorisp:n saama museoviraston ohje ajalta ennen LED-skannereita. Luulisin, että ne lämpenevät perinteisiä skannereita vähemmän. Enää ei ainakaan tule ilmoitusta, skanneri lämpenee…
…Arvailen vaaan, en siis oikeasti ole mitannut noita lämpötiloja.

[wanders]

Wanders, piinaan sinua vielä jatkokysymyksellä: JOS saisit täysin vapaasti valita kameran reproamista varten, ainoana ehtona olisi ettei mennä järkkäreihin, niin mihin päätyisit?

Enpä ollut ihan heti huomannut, että täällä on ihan hlökohtainen kysymys.

Ennen siihen vastaamista pakko heittää takaisin Fixxille, että heitin sen 5 cm makron vain rajana lähikuvausominaisuudelle. Yleensä kamerat tarkentuvat toisessa päässä äärettömään, joten sitä harvemmin tarvitsee lukea kameran spekseistä. ja mitä tulee kuva-arkistomatskuihin, niin niitä on tullut käsiteltyä. Päinvastoin kuin Fixx, olen onnistunut palauttamaan aineistot vastaavassa kunnossa kuin arkistosta saadessani. En tiedä onko tämä nyt osoitus amatöörimaisuudestani, kun tuntui tuo lasinegatiivien käsittely olevan Fixxilla ns. ammattilaistasolla.

Mutta kameran valintaan.
Niin, 5 cm laajakulmamakro ei tosiaan ole olennaisin työkalu. Ennemmin tarvitaan riittävän pitkää polttoväliä, jotta kuvaaminen voidaan tehdä riittävän kaukaa. Kaukaa sen takia, että perspektiivivirhe on aina vähäisempi, mitä kauempana kamera sijaitsee kuvattavasta. Seuraava ei liity kameran valintaan, mutta kameran objektiivin tulee osoittaa kohtisuoraan kuvattavaa kohdetta (90 asteen kulma kuvaustasosta mitattuna).

Jos ns. järkkärit on poissuljettu, valitsisin kameran, jossa on mahdollisimman laadukas kiinteä zoom, mielellään makrolla jotta tiukan paikan tullen voi kuvata läheltäkin. Objektiivin hyvä valovoima ei haittaisi, mutta ei ole mielestäni oleellinen, kun linssi vain on muuten hyvä (syvyysterävyyttä ei reproamisessa pahemmin tarvita, ellei kuvattavana ole kolmiulotteisia esineitä).

Nyt kun tietoa on koko ajan tullut projektista lisää, niin ehdottaisin kuvausasetelmaksi seuraavaa:
Kuvaustaso noin 45-60 asteen kulmaan pöytätasosta, niin että kuvat pysyvät itseksiään pystyssä (enpä tiedä ovatko irtokuvia vai esim. valokuva-albumeissa). Kamera tavallisella jalustalla osoittaen kuvaustasoon 90 asteen kulmassa. Kamera sellaisella etäisyydellä, ettei perspektiivivirhe ole häiritsevä (noin 2 m) ja kameran zoom asetettuna niin, että jäljennettävä kuva täyttää kuva-alan sopivasti. Toivottavasti zoomia riittää vähän molempiin suuntiin, että isommat ja pienemmät kuvat saadaan rajattua zoomin avulla ilman kameran siirtelyä. Valaistus mahdollisimman tasainen, esim. kaksi samanlaista hehkulamppua 45 asteen kulmissa (ennen aloittamista kameran valkotasapaino säädettävä kyseisille valoille). Hyvä luonnonvalokin olisi ok (esim. kattoikkuna), mutta ongelma lienee se, että sen olisi hyvä pysyä samana viikkojen ajan, ja se on varmasti ongelma.

En osaa sanoa kameran merkkiä tai mallia. Luulisin että Leica V-Lux olisi ihan passeli (koskaan en ole edes nähnyt moista kameraa). Olennaisinta on, että perusperiaatteet on hallussasi (perspektiivi, valon tasapaino, ym.) ja sinulla on RIITTÄVÄN hyvä kamera, jota osaat käyttää.

Ajankäytöstä vielä. Jokaisella tutkijalla on varmaan erilaiset tutkijanhermot, mutta itse kuvittelisin aikaisempien kokemusteni pohjalta jaksavani reprota max. 300 -500 kuvaa päivässä. Siis pelkästään kuvata kameralle. 10 000 jaettuna noilla max.luvuilla tekee 20-30 työpäivää. Sitten sinulla on tietokoneelle siirrettynä 10 000 kuvaa, ja kaikenlainen käsittely vielä edessä. Minä tulisin kyllä jo tuon kuukauden aikana ihan pöpiksi, joten toivotan onnea.

[Aiheesta toiseen: taas Homppu tökkii - jos tämä viesti on useammin kuin kerran, en viitsi pahoitella, ei ollut mun mokani.]

[gramdel]

Niin, 5 cm laajakulmamakro ei tosiaan ole olennaisin työkalu. Ennemmin tarvitaan riittävän pitkää polttoväliä, jotta kuvaaminen voidaan tehdä riittävän kaukaa. Kaukaa sen takia, että perspektiivivirhe on aina vähäisempi, mitä kauempana kamera sijaitsee kuvattavasta.

Valokuvaa reprotessa ei ehkä niin hirveästi sitä perspektiiviä ole, jota vääristellä. Toki ainakin halvemman luokan objektiiveissa on usein muita vääristymiä melko paljon laajakulmapäässä.

/---
ap

[wanders]

Niin, 5 cm laajakulmamakro ei tosiaan ole olennaisin työkalu. Ennemmin tarvitaan riittävän pitkää polttoväliä, jotta kuvaaminen voidaan tehdä riittävän kaukaa. Kaukaa sen takia, että perspektiivivirhe on aina vähäisempi, mitä kauempana kamera sijaitsee kuvattavasta.

Valokuvaa reprotessa ei ehkä niin hirveästi sitä perspektiiviä ole, jota vääristellä. Toki ainakin halvemman luokan objektiiveissa on usein muita vääristymiä melko paljon laajakulmapäässä.

Niinhän luulisi, mutta juuri tuo "5 cm laajakulma" vetää kaksiulotteisenkin reprottavan kuvan vinoon. Sitä se ei tekisi, jos saat kameran aivan kohtisuoraan kuvaustasoon. Se joka tekee tietää. Kokeile vaikka: sama A5-arkki 10 cm ja 1 m etäisyyksiltä, käsivaralta ettei tule liian tarkasti tehtyä.

[gramdel]

Niin, 5 cm laajakulmamakro ei tosiaan ole olennaisin työkalu. Ennemmin tarvitaan riittävän pitkää polttoväliä, jotta kuvaaminen voidaan tehdä riittävän kaukaa. Kaukaa sen takia, että perspektiivivirhe on aina vähäisempi, mitä kauempana kamera sijaitsee kuvattavasta.

Valokuvaa reprotessa ei ehkä niin hirveästi sitä perspektiiviä ole, jota vääristellä. Toki ainakin halvemman luokan objektiiveissa on usein muita vääristymiä melko paljon laajakulmapäässä.

Niinhän luulisi, mutta juuri tuo "5 cm laajakulma" vetää kaksiulotteisenkin reprottavan kuvan vinoon. Sitä se ei tekisi, jos saat kameran aivan kohtisuoraan kuvaustasoon. Se joka tekee tietää. Kokeile vaikka: sama A5-arkki 10 cm ja 1 m etäisyyksiltä, käsivaralta ettei tule liian tarkasti tehtyä.

Joo, päädyin itsekin tähän lopputulokseen 30 sekuntia viestin lähettämisen jälkeen, mutta laiskotti enkä editoinut.

/---
ap

[Fixx]

Tästä mun pro-arkistotyöstäni on jo 20 vuotta :-) sen jälkeen jokunen kuollut ja eläväkin kohde on selvinnyt naarmuitta.

Mutta vihje joka toimi jo silloin: laitetaan kuvaustasolle peili ja kun kuvassa näkyy se kameran obiska tasan keskellä niin kamera on oikein suunnattu. Optiikan pyöreä muoto sattui just sopivasti leikkokuvan/mikroprismaympyrän muotoon ja kohdistus oli helppoa.

Parasta olisi jos kuva olisi vaakatasossa kuvauspöydällä, valot 45 asteen kulmassa molemmin puolin ja kamera tukevalla reprojalustalla siinä päällä. Zoomia ei tarvita kun hyvää jalustaa voi säätää ja nostaa kameraa ylös alas tarpeen mukaan, ainoastaan tarkennus vaan uusiksi.

[Dorisp]

Noniin, asiat selkiytyy...
Saan mahdollisesti apulaisen tähän työhön, ja EHKÄ jopa apurahoja kalustohankintaan, ja siksi haluaisimkin nyt tietää arvon homppulaisten mielipiteet seuraavista kokoonpanoista:

1) Jokin LED-scanneri (tulee kyseeseen vain, jos pystytte osoittamaan minulle että skannaus ei vahingoita kuvia) Mikä? Merkki, malli?
2) Ei-järjestelmäkamerat (löytyy hyllystä, joten mikä 3:sta, kun tavoitteena on hyvä jälki laadusta tinkimättä) Canon s3 IS, Leica V-lux 1, Leica D-lux 3
3) Jokin todella halpa järkkäri ja edullinen lasi (ei minkäänlaista käyttökokemusta järkkäreistä)

Itse pitäisin ehkä parhaana Leican V-luxia tai sitten scanneria, mutta scannerissa arveluttaa arkistokelpoisuus.... Mielipiteitä?

[clikc]

Jätän yksittäisten mallien puimisen muille, koska on juuri näistä näistä malleista mitään tiedä, vaan tuon esille yleisempiä mielipiteitäni. Itse hylkäisin skannerin, lähinnä sen hitauden ja sen aiheuttaman mekaanisen rasituksen vuoksi. Vaikka lämpörasitus tuskin led-skannereissa aiheuttaa yleensä ongelmia, täytyy skannatessa paperikuvia käsitellä enemmän, joka lisää mahdollisuutta tehdä jotain väärin tai muuten aiheuttaa vahinkoa.

Mitä taas tulee kameraan, niin on hyvä ymmärtää, että kameran käytön opettelu on pieni projekti verrattuna kunnollisin työtavan opetteluun reproamisessa, joka taas on naurettavan pieni projekti verrattuna 10 000 valokuvan reproamiseen. Suosittelen vakavasti kokeilemaan kotoa löytyvin varustein ja tämän ketjun sekä aiheeseen liittyvän kirjan kanssa yhden lomaalbumin repsoamista. Tämän jälkeen miettimään uudestaan aineiston laajuutta, muistaen että haurasmateriaali lisää työn vaivalloisuutta ja ajankulutusta huomattavasti.

[wanders]

Meinasin väsätä vastausta, mutta kun tuossa edellinen on jo vastannut, niin sanoin vain: komp. Eli just noin.

[Troubleman]

En kyllä millään rupeaisi kymmentä tuhatta kuvaa reproamaan millään rupukameralla kun järkkäreitä saa nykyään muutamalla sataa. Siihen sitten joku makro-objektiivi joka piirtää reunat melko suoriksi, makroobjektiivit ovat lisäksi yleensä paremmin "tasokorjattuja" kuin normiobjektiivit. Vähän halvemmalla pääsee jos ostaa uudehkon järkkärin käytettynä. Lisäksi kameran voi myydä pois projektin jälkeen jos sille ei ole käyttöä.

Olisi muuten kiva tietää mikä mystinen valonlaatu skannereissa pilaa kuvat (yhdellä skannauksella), jos samaa valoa ei kuitenkaan ole valokuvausvaloissa? Onkohan nuo ei-skanneria suositukset peräisin jostain vuodelta 1990 kun yhden kuvan skannaamisen aikana ehti käydä hyvin kahvilla.