Taro moos!
Vintiltä kaiken rojun keskeltä löytyi n. 40 kiloa lasinegoja, viimevuosisadan alkupuolelta. Kuvaajalla on ollut ns. "sitä silmää", valotkin kohdallaan, vaikka kalusto ja materiaali on ollut sitä mitä sattui löytymään. Scannasin tollasella Epsonin diakannella kokeeksi ja jälki oli yllättävän hienoa. Osa negoista on kosteus ym. höyryt "hapettanut" mutta miten nuo pitäisi arkistoida. Tarkkuus, väriavaruus, pakkaus, saatetiedot, tekijänoikeudet, yms. niin että ei jälkeenpäin moitittaisi huolimattomuudesta? Pahvilaatikossahan niiden elinikä on rajattu, emäntä ne jo oli viedä roskikseen?
Onko jotain "yleistä" arkistoa jonne nuo voisi asiallisesti siirtää, niillä saatetiedoilla mitä käytettävissä on? Ei ole tarkoitus rikastua noilla kuvilla, pikemminkin esittää kuinka alkeellisillakin (tänään nähtynä) systeemeillä on kuvattu tunnelmia menneiltä ajoilta.
t. lasi- vai kovalevy
Lasilevyltä kovalevylle
-
Lakiopaalu
- Viestit: 1411
- Liittynyt: 24.6.2004 klo 14.40
Re: Lasilevyltä kovalevylle
Minkä alan kuvia?
Ainakin kaupunginmuseot ovat olleet kiinnostuneita "kaupunkiaiheista", samoin muutama muu laitos oman alansa kuvista.
Esimerkkinä Suomalaisen kirjallisuuden seura ja Hammaslääketieteen laitoksen arkisto(? museo? kellarissa joka tapauksessa), molemmissa melkoiset kuvakokoelmat.
Ainakin kaupunginmuseot ovat olleet kiinnostuneita "kaupunkiaiheista", samoin muutama muu laitos oman alansa kuvista.
Esimerkkinä Suomalaisen kirjallisuuden seura ja Hammaslääketieteen laitoksen arkisto(? museo? kellarissa joka tapauksessa), molemmissa melkoiset kuvakokoelmat.
– I'm just a stylus for hire, a Mac-inist for rent...
-
keke68
-
keke68
Re: Lasilevyltä kovalevylle
Tuolta kysymyspalstalta Ossi Asikainen neuvoo varmaan mielellään teknisissä kysymyksissä
http://www.svhy.org/index.html
http://www.svhy.org/index.html
-
PKivireki
- Viestit: 7130
- Liittynyt: 8.5.2004 klo 10.33
Re: Lasilevyltä kovalevylle
Öhöm, täytynee ottaa kantaa sillä olen entiseltä ammatiltani valokuvatutkija (FM, Jyväskylän yliopisto, taidehistoria. Työpaikat Valokuvataiteen museo ja Keski-Suomen Museo). nykyinen hommani lehtikuvaaja ja myös kirjoitan valokuvasta.
Ensiksikin: lasinegatiiveillasi on ns. museaalista arvoa ainostaan, jos ns. kontekstitiedot ovat kunnossa. Eli edes jotain näistä tiedossa: aika, paikka, aihe & teema tai kuvassa esiintyviä henkilöitä tai asioita. Eikä kuvaajatietokaan olisi pahitteeksi.
Rukinlapoja pullollaan olevia museoita ja niiden yhtälailla ylikuormitettuja kuva-arkistoja eivät niinkään kiinnosta itse menneestä ajasta säilyneet esineet l. museo-objektit, vaan ne tarinat, kertomukset ja tieto mitä ne menneestä ajasta välittävät.
Ilman tätä kertovaa ainesta ei museoilla valitettavasti ole kuville käyttöä, lukuunottamatta tietenkään jotain mahdollista yleipätevää tai yleisesti ottaen kiinnostavaa selkeää teemaa, jonka ei välttämättä tarvitse olla sidottunsa selkeään ja tunnistettavaan aikaan tai paikkaan. Tällaisia voisivat lonkalta heittäen olla esim.
- elinkeinot, kalastus, metsästys, naisten askareet
- kansankulttuuri
- arkkitehtuuri ja tällaisesta esim hirsirakentaminen
- yhteiskunnalliset tapahtumat, esim kansalaissota
Valokuvataiteen museo taltioi kokoelmiinsa ainoastaan valokuvataiteellisesti tai valokuvakulttuurisesti merkittävää aineistoa.
Sen sijaan negatiivisi saattaisivat kiinnostaa:
- Museoviraston kuva-arkistoa (tutkija, yli-intendentti Sirkku Dölle)
- oman maakuntasi maakuntamuseon kuva-arkistoa
- jotain tiettyä erikoismuseota esim. Metsämuseo Lustoa
- minua, eli asianharrastajaa tai historiaharrastajaa
Lasinegatiivit ovat toki kamalan kiehtovia ilman kontekstitietojakin. Nostalgia ja miten mennyt puhuu valokuvassa vetoaa. En jaksa tässä pohtia vanhan valokuvan lumoa. (Olen siitä aikanaan kirjoittanut "Muisti, Ajatus, Toive -nimisen esseen Jyväskylässä pidettyyn Muikku -Museo ja valokuva -seminaarin ohjelmaan.)
Ensiksikin: lasinegatiiveillasi on ns. museaalista arvoa ainostaan, jos ns. kontekstitiedot ovat kunnossa. Eli edes jotain näistä tiedossa: aika, paikka, aihe & teema tai kuvassa esiintyviä henkilöitä tai asioita. Eikä kuvaajatietokaan olisi pahitteeksi.
Rukinlapoja pullollaan olevia museoita ja niiden yhtälailla ylikuormitettuja kuva-arkistoja eivät niinkään kiinnosta itse menneestä ajasta säilyneet esineet l. museo-objektit, vaan ne tarinat, kertomukset ja tieto mitä ne menneestä ajasta välittävät.
Ilman tätä kertovaa ainesta ei museoilla valitettavasti ole kuville käyttöä, lukuunottamatta tietenkään jotain mahdollista yleipätevää tai yleisesti ottaen kiinnostavaa selkeää teemaa, jonka ei välttämättä tarvitse olla sidottunsa selkeään ja tunnistettavaan aikaan tai paikkaan. Tällaisia voisivat lonkalta heittäen olla esim.
- elinkeinot, kalastus, metsästys, naisten askareet
- kansankulttuuri
- arkkitehtuuri ja tällaisesta esim hirsirakentaminen
- yhteiskunnalliset tapahtumat, esim kansalaissota
Valokuvataiteen museo taltioi kokoelmiinsa ainoastaan valokuvataiteellisesti tai valokuvakulttuurisesti merkittävää aineistoa.
Sen sijaan negatiivisi saattaisivat kiinnostaa:
- Museoviraston kuva-arkistoa (tutkija, yli-intendentti Sirkku Dölle)
- oman maakuntasi maakuntamuseon kuva-arkistoa
- jotain tiettyä erikoismuseota esim. Metsämuseo Lustoa
- minua, eli asianharrastajaa tai historiaharrastajaa
Lasinegatiivit ovat toki kamalan kiehtovia ilman kontekstitietojakin. Nostalgia ja miten mennyt puhuu valokuvassa vetoaa. En jaksa tässä pohtia vanhan valokuvan lumoa. (Olen siitä aikanaan kirjoittanut "Muisti, Ajatus, Toive -nimisen esseen Jyväskylässä pidettyyn Muikku -Museo ja valokuva -seminaarin ohjelmaan.)
Black cats matter!
