Hopeinen Omena

Kain kirjoitti:Mielisairauksia ei lääketieteellisessä mielessä edes ole, koska tajunnan henkinen kerros (merkitystajunta) ei toimi biologian tai fysiikan lakien mukaan.

Oletko sinä lääkäri, kun tuon tiedät? Sinänsä mielenkiintoinen tulkinta, sillä säästetään paljon yhteiskunnan varoja, kun psyykkisesti sairaat voidaan kääntää hospitaalilaitosten ovilta takaisin ja kertoa, etteivät nämä oikeasti olekaan sairaita, luulevat vaan.



AMA-EDIT: Ketju erotettu omakseen uskontokeskusteluketjusta.

Kain kirjoitti: Mielisairauksia ei lääketieteellisessä mielessä edes ole, koska tajunnan henkinen kerros (merkitystajunta) ei toimi biologian tai fysiikan lakien mukaan.

Esimerkikisi ICD-10:ssä ja DSM-IV:ssä on määritelty vaikka mitä psykiatrisia sairauksia, joita hoidetaan lääkkeillä. Ihan biologian ja fysiikan lakien mukaan ne neuronit aivoissa toimivat.

Edit: Tämä ei tietystikään tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikkia ongelmia pitää hoitaa (vain) lääkkeillä.

Thoth kirjoitti:

Kain kirjoitti: Mielisairauksia ei lääketieteellisessä mielessä edes ole, koska tajunnan henkinen kerros (merkitystajunta) ei toimi biologian tai fysiikan lakien mukaan.

Esimerkikisi ICD-10:ssä ja DSM-IV:ssä on määritelty vaikka mitä psykiatrisia sairauksia, joita hoidetaan lääkkeillä. Ihan biologian ja fysiikan lakien mukaan ne neuronit aivoissa toimivat.

Edit: Tämä ei tietystikään tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikkia ongelmia pitää hoitaa (vain) lääkkeillä.

Uskotaan, että aivokemia on jotenkin vinksahtanut väärälle raiteelle kun ihminen sairastuu psyykkisesti. Ja tämän vinksahtamisen uskotaan olevan geenien ohjaamaa ja siten fysiikan lakien alaista tapahtumia.
Geenit reagoivat ympärillä oleviin asioihin ja sen seurauksena ne vastaavasti käynnistävät aivokemian tai koko kehon reaktioita sekä muutoksia. Näin sairaudet yleensä kehittyvät.
Geenit eivät siis suinkaan toimi itsenäisesti ja ovat kulttuurista irrallaan, ja juuri tämä geenien valikoiva reagointi ympäristön erilaisiin ärsykkeisiin ei ole pelkästään sairauksien syy vaan myös tärkeä sopeutumisen ja evolutiivisen kehityksen mahdollistava edellytys.
Tämän tosiasian valossa tuntuu typerältä lääkitä aivokemiaa, siis seurausta jostakin. Se on kuin atomisäteilyn haittojen hoitoa ilman että sen synnyttäviin ilmiöihin puututtaisiin. Luonnollisinta olisi aina puuttua niihin eri tekijöihin, jotka aivokemiaa ohjaavat tai pyörittävät ja saavat sen vinksahtamaan väärälle raiteelle.

Kain kirjoitti:Uskotaan, että aivokemia on jotenkin vinksahtanut väärälle raiteelle kun ihminen sairastuu psyykkisesti. Ja tämän vinksahtamisen uskotaan olevan geenien ohjaamaa ja siten fysiikan lakien alaista tapahtumia.
Geenit reagoivat ympärillä oleviin asioihin ja sen seurauksena ne vastaavasti käynnistävät aivokemian tai koko kehon reaktioita sekä muutoksia. Näin sairaudet yleensä kehittyvät.
Geenit eivät siis suinkaan toimi itsenäisesti ja ovat kulttuurista irrallaan, ja juuri tämä geenien valikoiva reagointi ympäristön erilaisiin ärsykkeisiin ei ole pelkästään sairauksien syy vaan myös tärkeä sopeutumisen ja evolutiivisen kehityksen mahdollistava edellytys.
Tämän tosiasian valossa tuntuu typerältä lääkitä aivokemiaa, siis seurausta jostakin. Se on kuin atomisäteilyn haittojen hoitoa ilman että sen synnyttäviin ilmiöihin puututtaisiin. Luonnollisinta olisi aina puuttua niihin eri tekijöihin, jotka aivokemiaa ohjaavat tai pyörittävät ja saavat sen vinksahtamaan väärälle raiteelle.

On yleisesti ymmärretty asia, että ihmisen hermosto kehittyy osaksi geenien ohjaamana ja osaksi ympäristön vaikutuksesta. Mielenterveyden häiriöissä on myös kyse osaksi perimästä, osaksi ympäristön vaikutuksesta. Jotkut sairaudet, kuten autismi, saattavat olla sellaisia, että geenit ovat ohjailleet niitä enemmän ja ympäristöllä ei ole ollut niinkään osaa. Esimerkiksi jonkun henkilökohtaisen onnettumuuden, kuten lapsen menetyksen, aiheuttama masennus taas lienee enemmän ympäristön aiheuttanaa, joskin siihenkin voi vaikuttaa esimerkiksi hermoston herkkyys. Yleensäkin ihmisen hermosto kehittyy koko elinajan jatkuvassa interaktiossa ympäristön kanssa ja geenien ohjaamana.

Lääkkeistä voi olla apua joissain tapauksissa. Esimerkiksi vakavaa skitsofreniaa sairastava tarvinnee lääkkeensä. Ja vaikka esimerkiksi vakava masennus johtuisi enemmän ympäristöstä, voivat masennuslääkkeet auttaa siihen, että pääsee takaisin jaloilleen.

Sinänsä voi olla totta, että nykyään mielenterveyden ongelmia hoidetaan liikaakin lääkkeillä, tai ainakin pelkästään lääkkeillä.

Thoth kirjoitti:

Kain kirjoitti:Uskotaan, että aivokemia on jotenkin vinksahtanut väärälle raiteelle kun ihminen sairastuu psyykkisesti. Ja tämän vinksahtamisen uskotaan olevan geenien ohjaamaa ja siten fysiikan lakien alaista tapahtumia.
Geenit reagoivat ympärillä oleviin asioihin ja sen seurauksena ne vastaavasti käynnistävät aivokemian tai koko kehon reaktioita sekä muutoksia. Näin sairaudet yleensä kehittyvät.
Geenit eivät siis suinkaan toimi itsenäisesti ja ovat kulttuurista irrallaan, ja juuri tämä geenien valikoiva reagointi ympäristön erilaisiin ärsykkeisiin ei ole pelkästään sairauksien syy vaan myös tärkeä sopeutumisen ja evolutiivisen kehityksen mahdollistava edellytys.
Tämän tosiasian valossa tuntuu typerältä lääkitä aivokemiaa, siis seurausta jostakin. Se on kuin atomisäteilyn haittojen hoitoa ilman että sen synnyttäviin ilmiöihin puututtaisiin. Luonnollisinta olisi aina puuttua niihin eri tekijöihin, jotka aivokemiaa ohjaavat tai pyörittävät ja saavat sen vinksahtamaan väärälle raiteelle.

On yleisesti ymmärretty asia, että ihmisen hermosto kehittyy osaksi geenien ohjaamana ja osaksi ympäristön vaikutuksesta. Mielenterveyden häiriöissä on myös kyse osaksi perimästä, osaksi ympäristön vaikutuksesta. Jotkut sairaudet, kuten autismi, saattavat olla sellaisia, että geenit ovat ohjailleet niitä enemmän ja ympäristöllä ei ole ollut niinkään osaa. Esimerkiksi jonkun henkilökohtaisen onnettumuuden, kuten lapsen menetyksen, aiheuttama masennus taas lienee enemmän ympäristön aiheuttanaa, joskin siihenkin voi vaikuttaa esimerkiksi hermoston herkkyys. Yleensäkin ihmisen hermosto kehittyy koko elinajan jatkuvassa interaktiossa ympäristön kanssa ja geenien ohjaamana.

Lääkkeistä voi olla apua joissain tapauksissa. Esimerkiksi vakavaa skitsofreniaa sairastava tarvinnee lääkkeensä. Ja vaikka esimerkiksi vakava masennus johtuisi enemmän ympäristöstä, voivat masennuslääkkeet auttaa siihen, että pääsee takaisin jaloilleen.

Sinänsä voi olla totta, että nykyään mielenterveyden ongelmia hoidetaan liikaakin lääkkeillä, tai ainakin pelkästään lääkkeillä.

Eikö olisi järkevää hoitaa Skitsofreniaan sairastuneita ihmisiä kodinomaisessa pienyhteisössä kriisiterapian periaatteella (Sillä tajunta etsii uutta ja parempaa tasapainotilaa), silloin psykooseja voidaan hoitaa ilman lääkkeitä. (Tai antaa vaihtoehtoisesti pienempiä lääkeannoksia.)
Kun oireita ei tarvitse pelätä, vaan ne kohdataan empaattisessa ja sallivassa ilmapiirissä, jolloin psykoosit useimmiten vähitellen menettävät otettaan spontaanisti kun tilalle rakentuu uusia tajunnan valmiuksia, jotka tekevät vanhat toimintamallit epätarkoituksenmukaisiksi.

Kain kirjoitti:

..

Eikö olisi järkevää hoitaa Skitsofreniaan sairastuneita ihmisiä kodinomaisessa pienyhteisössä kriisiterapian periaatteella (Sillä tajunta etsii uutta ja parempaa tasapainotilaa), silloin psykooseja voidaan hoitaa ilman lääkkeitä. (Tai antaa vaihtoehtoisesti pienempiä lääkeannoksia.)
Kun oireita ei tarvitse pelätä, vaan ne kohdataan empaattisessa ja sallivassa ilmapiirissä, jolloin psykoosit useimmiten vähitellen menettävät otettaan spontaanisti kun tilalle rakentuu uusia tajunnan valmiuksia, jotka tekevät vanhat toimintamallit epätarkoituksenmukaisiksi.

Muistan lukeneeni jostain laitoksesta, jossa hoidetaan skitsofreenikoita ilman lääkkeitä ja ilmeisesti ihan hyvin tuloksin. En silti ymmärrä, miksi kaikki hermostoon vaikuttavat lääkkeet ovat välttämättä pahasta.

Itse mursin juuri käteni aika pahasti kahdesta kohdasta ja kipu on melko paha. Sain siihen hermostoon vaikuttavaa lääkettä (Burana ja Panacod, joka sisältää kodeiinia, joka on opiaatti) ja olen kiitollinen avusta. Tietystikään tämä ei ole sama asia kuin mielenterveysongelmat, mutta mielestäni ei ole aina pahasta, että hermoston toimintaa muutetaan lääkkeillä.

Thoth kirjoitti:

Kain kirjoitti: Mielisairauksia ei lääketieteellisessä mielessä edes ole, koska tajunnan henkinen kerros (merkitystajunta) ei toimi biologian tai fysiikan lakien mukaan.

Esimerkikisi ICD-10:ssä ja DSM-IV:ssä on määritelty vaikka mitä psykiatrisia sairauksia, joita hoidetaan lääkkeillä. Ihan biologian ja fysiikan lakien mukaan ne neuronit aivoissa toimivat.

Edit: Tämä ei tietystikään tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikkia ongelmia pitää hoitaa (vain) lääkkeillä.

Alan epäillä samaa, kuin KunkkuJ, eli että Kain ei ole lääkäri. Eikä kyllä luultavassti Thothikaan =) Suhtautuminen psykiatriaan tai psykologiaan toki vaihtelee, riippuen vähän keneltä kysyy. Erilaisia mieleen liittyviä ongelmia (esimerkkinä ollut skitsofrenia mahdollisine harhoineen, dissosiaatiohäiriö, postraumaattinen stressi...) voidaan kyllä lähestyä somaattisestikin ja etsiä "hardisvika" (kuten masennuksen tai riippuvuuksien hoito lääkkeillä korjaamalla aivokemiaa), mutta "softapuoli" on oma lukunsa. Myös ihmisellä. Ja se on suurelta osin vielä sen verran tuntematonta, että siihen tarvitaan psykiatriaa. Vaan mikä ettei mielen sairaus olisi sairaus, vaikka se olisi erilainen kuin somaattisella puolella vaikkapa katkennut jalka. Hoito vain voi olla hyvinkin erilaista, riippuen häiriön/sairauden luonteesta tai syystä.

Thoth kirjoitti:Itse mursin juuri käteni aika pahasti kahdesta kohdasta ja kipu on melko paha. Sain siihen hermostoon vaikuttavaa lääkettä (Burana ja Panacod, joka sisältää kodeiinia, joka on opiaatti) ja olen kiitollinen avusta. Tietystikään tämä ei ole sama asia kuin mielenterveysongelmat, mutta mielestäni ei ole aina pahasta, että hermoston toimintaa muutetaan lääkkeillä.

Aika hyvä esimerkki hermostoon vaikuttamisesta lääkkeillä. Toisaalta, sen verran oikeiasen, että Panacod todella toimii mainitsemallasi tavalla ts. vaikuttaa keskushermostoon pääasiassa (kuten opiaatit tekevät), Buranan vaikutus on kuitenkin enemmän tuossa prostanoidisynteesin estämisessä ja sitä kautta estävät kivun aistimista. Ei samalla tavalla hermostolääke, kuin esim. opiaatit.

Muuten melkoisesti tämä aihe laajentunut, pitääpä tutustua viesteihin ja keskittyä siihen uskontoon. Uskokaa tai älkää

paulaw kirjoitti:]
Aika hyvä esimerkki hermostoon vaikuttamisesta lääkkeillä. Toisaalta, sen verran oikeiasen, että Panacod todella toimii mainitsemallasi tavalla ts. vaikuttaa keskushermostoon pääasiassa (kuten opiaatit tekevät), Buranan vaikutus on kuitenkin enemmän tuossa prostanoidisynteesin estämisessä ja sitä kautta estävät kivun aistimista. Ei samalla tavalla hermostolääke, kuin esim. opiaatit.

OK, kiitos korjauksesta! Tuossa esimerkissä mielessäni oli pääasiassa se kodeiini, ei ollut kauheasti hajua siitä, miten ibuprofen vaikuttaa.

Kain kirjoitti:

Thoth kirjoitti:

Kain kirjoitti: Mielisairauksia ei lääketieteellisessä mielessä edes ole, koska tajunnan henkinen kerros (merkitystajunta) ei toimi biologian tai fysiikan lakien mukaan.

Esimerkikisi ICD-10:ssä ja DSM-IV:ssä on määritelty vaikka mitä psykiatrisia sairauksia, joita hoidetaan lääkkeillä. Ihan biologian ja fysiikan lakien mukaan ne neuronit aivoissa toimivat.

Edit: Tämä ei tietystikään tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikkia ongelmia pitää hoitaa (vain) lääkkeillä.

Uskotaan, että aivokemia on jotenkin vinksahtanut väärälle raiteelle kun ihminen sairastuu psyykkisesti. Ja tämän vinksahtamisen uskotaan olevan geenien ohjaamaa ja siten fysiikan lakien alaista tapahtumia.
Geenit reagoivat ympärillä oleviin asioihin ja sen seurauksena ne vastaavasti käynnistävät aivokemian tai koko kehon reaktioita sekä muutoksia. Näin sairaudet yleensä kehittyvät.
Geenit eivät siis suinkaan toimi itsenäisesti ja ovat kulttuurista irrallaan, ja juuri tämä geenien valikoiva reagointi ympäristön erilaisiin ärsykkeisiin ei ole pelkästään sairauksien syy vaan myös tärkeä sopeutumisen ja evolutiivisen kehityksen mahdollistava edellytys.
Tämän tosiasian valossa tuntuu typerältä lääkitä aivokemiaa, siis seurausta jostakin. Se on kuin atomisäteilyn haittojen hoitoa ilman että sen synnyttäviin ilmiöihin puututtaisiin. Luonnollisinta olisi aina puuttua niihin eri tekijöihin, jotka aivokemiaa ohjaavat tai pyörittävät ja saavat sen vinksahtamaan väärälle raiteelle.

Semmoinen pieni korjaus tähän, että geenit eivät suinkaan "reagoi" mihinkään tai "toimi" mitenkään. Geenit ovat vaan "resepti", jonka mukaan RNA:t ja proteiinit valmistetaan. Proteiinit ja RNA:t ovat ne, jotka hoitavat sen "reagoinnin ja toimimisen".

Itse aiheeseen sanoisin sen verran, että ehkä lähtökohtaisesti mielialalääkkeissä ei ole mitään pahaa, mutta se ongelma on usein siinä, kuten terveydenhuollossa ylipäätänsä, että hoidetaan liian usein oireita, ei syitä. Oireiden hoitaminen lienee ainakin parempaa bisnestä. En tiedä olisiko yhteiskunnassamme terveydenhuolto parempaa, jos keskimäärin kaiken tavoitteena ei olisi voiton maksimointi, kuten nykyään. Ehkä.

Sitten vielä evoluutioon liittyvä kommentti. Evoluution kannaltahan nykyinen länsimainen lääketiede on aivan kamala asia. Heikot selviävät ja pystyvät lisääntymään. Mihin tämä vie ihmiskunnan tulevaisuuden. Jossain vaiheessa tämäkin kostautuu. Ei tosin meidän elinaikanamme, mutta kuitenkin. Evoluutiota ei voi päihittää, joten on mielestäni turha taistella…

paulaw kirjoitti:Erilaisia mieleen liittyviä ongelmia (esimerkkinä ollut skitsofrenia mahdollisine harhoineen, dissosiaatiohäiriö, postraumaattinen stressi...) voidaan kyllä lähestyä somaattisestikin ja etsiä "hardisvika" (kuten masennuksen tai riippuvuuksien hoito lääkkeillä korjaamalla aivokemiaa), mutta "softapuoli" on oma lukunsa. Myös ihmisellä. Ja se on suurelta osin vielä sen verran tuntematonta, että siihen tarvitaan psykiatriaa.

Jooh, sen verran olen ymmärtänyt esimerkiksi ihmisten (mukaan lukien ammattilaiset) puheista, että kokeillaan lääkettä, sitten seurausten jälkeen vähennetään, nostetaan, tai kokeillaan seuraavaa lääkettä. Eipä siinä mitään kovin koherenttia mallia ole.

skip kirjoitti: Sitten vielä evoluutioon liittyvä kommentti. Evoluution kannaltahan nykyinen länsimainen lääketiede on aivan kamala asia. Heikot selviävät ja pystyvät lisääntymään. Mihin tämä vie ihmiskunnan tulevaisuuden. Jossain vaiheessa tämäkin kostautuu. Ei tosin meidän elinaikanamme, mutta kuitenkin. Evoluutiota ei voi päihittää, joten on mielestäni turha taistella…

No evoluutio on niin hidasta verrattuna tekniseen sun muuhun kehitykseen, että ei mitään rajaa. Onko se niin kamalaa, jos tyhmästä tehdään viisas? Jos fyysisesti heikosta tehdään vahva?

Thoth kirjoitti:

skip kirjoitti: Sitten vielä evoluutioon liittyvä kommentti. Evoluution kannaltahan nykyinen länsimainen lääketiede on aivan kamala asia. Heikot selviävät ja pystyvät lisääntymään. Mihin tämä vie ihmiskunnan tulevaisuuden. Jossain vaiheessa tämäkin kostautuu. Ei tosin meidän elinaikanamme, mutta kuitenkin. Evoluutiota ei voi päihittää, joten on mielestäni turha taistella…

No evoluutio on niin hidasta verrattuna tekniseen sun muuhun kehitykseen, että ei mitään rajaa. Onko se niin kamalaa, jos tyhmästä tehdään viisas? Jos fyysisesti heikosta tehdään vahva?

On se ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Ei saisi olla niin lyhytnäköinen.

skip kirjoitti:

Thoth kirjoitti:

skip kirjoitti: Sitten vielä evoluutioon liittyvä kommentti. Evoluution kannaltahan nykyinen länsimainen lääketiede on aivan kamala asia. Heikot selviävät ja pystyvät lisääntymään. Mihin tämä vie ihmiskunnan tulevaisuuden. Jossain vaiheessa tämäkin kostautuu. Ei tosin meidän elinaikanamme, mutta kuitenkin. Evoluutiota ei voi päihittää, joten on mielestäni turha taistella…

No evoluutio on niin hidasta verrattuna tekniseen sun muuhun kehitykseen, että ei mitään rajaa. Onko se niin kamalaa, jos tyhmästä tehdään viisas? Jos fyysisesti heikosta tehdään vahva?

On se ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Ei saisi olla niin lyhytnäköinen.

Suosisitko myös "lajin jalostusta"? Jos suosit, niin mihin suuntaan? Savannilla varmaan oli tärkeää olla fyysisesti taitava, mutta ihmiskunnan kehityksen kannalta voisi olla tärkeämpää jalostaa älyltään ylivertaisia yksilöitä.

Thoth kirjoitti: Onko se niin kamalaa, jos tyhmästä tehdään viisas?

Milläs konstilla tuo onnistuu? Ettei nyt vaan olisi katsottu liikaa tieteiselokuvia?

KunkkuJ kirjoitti:

Thoth kirjoitti: Onko se niin kamalaa, jos tyhmästä tehdään viisas?

Milläs konstilla tuo onnistuu? Ettei nyt vaan olisi katsottu liikaa tieteiselokuvia?

Tuo olikin tulevaisuuteen tähtäävä kommentti. Nykyäänkin voidaan esimerkiksi keskittymishäiriöistä henkilöä lääkitä ADHD-lääkkeillä. Lääketieteen kehitys on esimerkiksi viimeisen sadan vuoden aikana ollut niin nopeaa, että evoluutio jää siinä kyllä jalkoihin aika pian.

Sinua ei tosin ehditä tehdä älykkääksi elinaikanasi, eli turha toivoa.

Thoth kirjoitti:Sinua ei tosin ehditä tehdä älykkääksi elinaikanasi, eli turha toivoa.

Jutuistasi päätellen sinä et ehdi eläessäsi saavuttaa minun tasoani, mitä älykkyyteen tulee. Tai sitten lääketiede kykenee todellisiin ihmeisiin.

KunkkuJ kirjoitti:

Thoth kirjoitti:Sinua ei tosin ehditä tehdä älykkääksi elinaikanasi, eli turha toivoa.

Jutuistasi päätellen sinä et ehdi eläessäsi saavuttaa minun tasoani, mitä älykkyyteen tulee. Tai sitten lääketiede kykenee todellisiin ihmeisiin.

Kylläpä ne kalkkeutuneet neuronit taas väpäjävät.

Thoth kirjoitti:

KunkkuJ kirjoitti:

Thoth kirjoitti: Onko se niin kamalaa, jos tyhmästä tehdään viisas?

Milläs konstilla tuo onnistuu? Ettei nyt vaan olisi katsottu liikaa tieteiselokuvia?

Tuo olikin tulevaisuuteen tähtäävä kommentti. Nykyäänkin voidaan esimerkiksi keskittymishäiriöistä henkilöä lääkitä ADHD-lääkkeillä. Lääketieteen kehitys on esimerkiksi viimeisen sadan vuoden aikana ollut niin nopeaa, että evoluutio jää siinä kyllä jalkoihin aika pian.

Sinua ei tosin ehditä tehdä älykkääksi elinaikanasi, eli turha toivoa.

Itse en pidä ihmisten huumaamista ja aivojen turruttamista lääkitsemisenä.

Tuo ADHD tuntuu myös olevan muotisana nykypäivänä. Kuinkakohan monta lasta syö turhaan kaikenmaailman mömmöjä virheellisen diagnoosin takia? Sehän on tietenkin mahdotonta, että lapset olisivat huonosti kasvatettuja tai muuten vain tyhmiä. Vanhempien on helpompi pistää kaikki jonkun keskittymishäiriön piikkiin, kuin itse katsoa peiliin ja nähdä lapsen käytöksen todellinen syy.

Thoth kirjoitti:Kylläpä ne kalkkeutuneet neuronit taas väpäjävät.

Jos sinulla ei ole dokumenttia luotettavasta äö-mittauksesta, jossa arvoksi olisi saatu vähintään yli 130, on ehkä parempi kun vaikenet ja painut sinne harmaaseen massaan, jonne kuulutkin.

KunkkuJ kirjoitti:

Thoth kirjoitti:Kylläpä ne kalkkeutuneet neuronit taas väpäjävät.

Jos sinulla ei ole dokumenttia luotettavasta äö-mittauksesta, jossa arvoksi olisi saatu vähintään yli 130, on ehkä parempi kun vaikenet ja painut sinne harmaaseen massaan, jonne kuulutkin.

LOL 130.

Heitänpä pikku sitaatin, kun sattui tänään osumaan silmiin.

Nykyään vetää älykköpisteet himaan sanomalla keskusteluohjelmassa, että “nuorilla on mielenterveysongelmia. Mutta kun he menevät lääkäriin, lääkäri antaa vain reseptin käteen”. Niin ne tekevät. Itsemurhat ovat vähentyneet Suomessa noin kolmanneksella tasosta, jolla ne olivat pitkään 80-luvun loppuun saakka. Yksi tärkeä syy ovat keinotekoiset mielialalääkkeet, jotka siis oikeasti auttavat hädässä olevia ihmisiä.

http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisu ... 3%A4%C3%A4

..

ManiMicci kirjoitti:Heitänpä pikku sitaatin, kun sattui tänään osumaan silmiin.

Nykyään vetää älykköpisteet himaan sanomalla keskusteluohjelmassa, että “nuorilla on mielenterveysongelmia. Mutta kun he menevät lääkäriin, lääkäri antaa vain reseptin käteen”. Niin ne tekevät. Itsemurhat ovat vähentyneet Suomessa noin kolmanneksella tasosta, jolla ne olivat pitkään 80-luvun loppuun saakka. Yksi tärkeä syy ovat keinotekoiset mielialalääkkeet, jotka siis oikeasti auttavat hädässä olevia ihmisiä.

http://tuomasenbuske.puheenvuoro.uusisu ... 3%A4%C3%A4

Ihan hyvä sitaatti.

Thoth kirjoitti:

skip kirjoitti:

Thoth kirjoitti:

skip kirjoitti: Sitten vielä evoluutioon liittyvä kommentti. Evoluution kannaltahan nykyinen länsimainen lääketiede on aivan kamala asia. Heikot selviävät ja pystyvät lisääntymään. Mihin tämä vie ihmiskunnan tulevaisuuden. Jossain vaiheessa tämäkin kostautuu. Ei tosin meidän elinaikanamme, mutta kuitenkin. Evoluutiota ei voi päihittää, joten on mielestäni turha taistella…

No evoluutio on niin hidasta verrattuna tekniseen sun muuhun kehitykseen, että ei mitään rajaa. Onko se niin kamalaa, jos tyhmästä tehdään viisas? Jos fyysisesti heikosta tehdään vahva?

On se ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Ei saisi olla niin lyhytnäköinen.

Suosisitko myös "lajin jalostusta"? Jos suosit, niin mihin suuntaan? Savannilla varmaan oli tärkeää olla fyysisesti taitava, mutta ihmiskunnan kehityksen kannalta voisi olla tärkeämpää jalostaa älyltään ylivertaisia yksilöitä.

No, lajin jalostus on myös evoluutiota vastaan tappelemista. Lyhytnäköistä puuhaa sekin. En kannata. Nähdäänhän se esim. koirissa millaisiin ongelmiin siinä helposti joudutaan.

Mutta, jos nyt olet sitä mieltä, että nykyään ihmiset pääsevät kehittymään viisaammiksi ja viisammiksi lääkkeiden ansiosta, niin kyllä ne tyhmätkin niitä lääkkeitä saavat ihan yhtälailla kuin viisaatkin. Jos olet viisas ja kehität lääkkeen ratkaisemaan jonkun taudin/kehityshäiriön/whatever ongelman, niin hyvin todennäköisesti siitä pääsevät hyötymään myös muutkin kuin viisaat. Ja nyky-yhteiskunnassa "viisaat", eli korkeasti koulutetut lisääntyvät melkoisesti heikommin kuin "tyhmät"…