Hopeinen Omena

vinouma kirjoitti:Musta aviopuolison sukunimen otto on aika tärkeä osa ko. instituutiota....

Miksi ihmeessä? Ja kumman pitäisi ottaa kumman nimi? Miksi pitäisi pitää yllä nimenvaihtamisen pakkoperinnettä, joka syntyi lakimuutoksesta 20-30-lukujen taitteessa ja tuokin laki kumottiin jo vuonna 1986.

Tähän ikään mennessä on ehtinyt tehdä jo sen verran paljon omalla nimellään että vaihtaminen miehen nimeen kadottaisi ison osan identiteettiäni. Ja jos ajatellaan harvinaisuuden tai nimen säilymisen kannalta niin miehenihän pitäisi silloin vaihtaa minun nimeeni. Mitä en tietenkään ole vaatimassa, kuten ei hänkään vaatinut minua vaihtamaan nimeäni.

Emmekä me ole yhtään vähempää naimisissa vaikka eri nimillä olemmekin. Kysyin tuossa taannoin miehen mielipidettä että olisiko hän onnellisempi jos olisin vaihtanut nimeni. Vastaus: "Todennäköisesti en. Rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet.".

Perinteet kunniaan.

Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa. Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä. Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukunimi

Anniel kirjoitti: Miksi ihmeessä? Ja kumman pitäisi ottaa kumman nimi?

No miksi mennä ylipäätään naimisiin? Se on vanha ja kaunis tapa.

Olen itse harkinnut aikoinani vakavasti etunimen muutosta, en kuitenkaan tehnyt sitä mahdollisen vaivan takia - lähinnä vaivana olisi ollut passien ja muiden tärkeiden läpysköiden uusiminen.

vinouma kirjoitti:No miksi mennä ylipäätään naimisiin? Se on vanha ja kaunis tapa.

Niin, avioliiton merkityshän on pelkästään symbolinen, sillä ei ole mitään juridisia vaikutuksia osapuolten elämään. Vai kuinka?

vinouma kirjoitti:Musta aviopuolison sukunimen otto on aika tärkeä osa ko. instituutiota....

Siinäkin kannattaa katsoa, että nimiyhdistelmästä ei tule kornia. Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä, mutta silti. Mielestäni kummankin kannattaa pitää omasukunimensä. Erityisesti olen huolissani miehistä ketkä ottaa muijansa nimen.

Tuo on jännää, että näyttää ulkomailla kuolleet. Ihan mielenkiinnolla kysyisin, että miten tuo lasketaan? Pitääkö henkilö olla myös haudattuna ulkomaille, että tuohon tilastoon pääsee? Entisenä nimenä ulkomailla on myös erikoinen kohta. Tässähän pitää olla huolissaan noista ketkä on nimensä vaihtaneet.

Minulla ei tule mieleen yhtään tapausta missä sukulaiskaimat olisivat menneet naimisiin. Eli sama sukunimi olisi jo valmiina. Se voisi joissain vanhoissa luokkakavereissa yms herättää ihmetystä. Milloin te naimisiin ehditte

vinouma kirjoitti:Miksi ihmeessä? Ja kumman pitäisi ottaa kumman nimi?

No miksi mennä ylipäätään naimisiin? Se on vanha ja kaunis tapa.[/quote]
Helpottaa kansalaisuuden saamista. Muuten naimisiin ei kannata mennä, koska siitä tulee vain kuluja. Varsinkin, jos tulee ero. En ymmärrä koko vimmaa mennä naimisiin. Ei ole pitkä aika kun nuoripari ei voinut mennä hotelliin yöksi, jos eivät olleet naimisissa. Tämän kokivat vanhempani 70-luvun lopussa. Helsingissä oli tämä tapaus, mutta lopulta huone saatiin kun pappa oli samalla reissulla mukana. Älytöntä vahtimista ollut ennen. Ennen oli päivänkakkara suomessa ja tämä ei ole vale. Siellä nuori mies kävi todistamassa isyytensä yms.

Mietin, miksi muodostaa kaksoisnimi ? kuten esim Pylvänäinen-Tihreväinen kaikella kunnioituksella kumpaakin sukua kohtaan- ei millään pahalla

Se on kuule google-optimointia. Kun laitat Isohookana-Asunmaa tai Kuuskoski-Vikatmaa hakuun, niin löydät vain itsesi. Täysin erilainen kokemus kuin esimerkiksi Virtasella, Niemisellä ja Korhosella. Ainoa mikä heitä potuttanee, lienee lomakkeiden täyttö ja nimen tavaaminen puhelimessa ulkomailla.

Yhdistelmänimi tuntuu olevan muotia terveydenhoitoalan naisilla. Kaikki meidän terkkarit ja naislääkärit tuntuvat omaavan tuollaisen nimen. Siinä ovat dementikkoasiakkaat ihmeissään, mikä olikaan lääkärin nimi, jolle mulla oli aika. Lehnberg-Lettunen tms.

tuomas92 kirjoitti:

vinouma kirjoitti:No miksi mennä ylipäätään naimisiin? Se on vanha ja kaunis tapa.

Niin, avioliiton merkityshän on pelkästään symbolinen, sillä ei ole mitään juridisia vaikutuksia osapuolten elämään. Vai kuinka?

kyllä vaikutuksia on, omassa tilanteessa verottajaan liittyvä. asun työviikkoni eri paikkakunnalla kuin vaimoni. meillä ei ole lapsia. nyt saan vähentää verotuksessa yhden "kotona" eli vaimon luona käynnin viikossa, jos olisin avossa tämä sama vaatisi lapsen.

muutakin on, liittyy mm perimiseen toisen kuollessa mutta en viitsi selvitellä

ManiMicci kirjoitti:Perinteet kunniaan.

Sukunimikäytäntö avioliitossa on muuttunut aikojen kuluessa. Perinteinen tapa oli, että vaimo säilytti avioliitossa oman sukunimensä. Käytäntö alkoi murtua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Vuoden 1929 avioliittolaki sääti, että vaimon oli otettava miehensä sukunimi tai yhdistelmänimi. Vuonna 1986 laki muuttui. Uusi sukunimilaki määräsi, että puolisot saattoivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompi kumpi puolisoista saattoi ottaa yhdistelmänimen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukunimi

menin naimisiin 1985 - tiesin että laki oli muuttumassa. maistraatissa kerroin vihkijälle etukäteen että puolisoni ottaa kaksoisnimen, hän onnitteli vaimoani toimituksen jälkeen rva "sukunimeni", olimme myös sopineet että emme käytä sormuksia, vihkimisen ao. kohdassa ojentui käsi.
vaimoni ei vaihtanutkaan Kelan muistutuksesta huolimatta korttejaan syksyn aikana vaan palautui heti vuodenvaihteessa isänsä sukunimelle, jos lapsia olisi tullut he olisivat seuranneet sukunimessä äitiään.
sormukset hankimme liittomme 25v merkeissä