Hopeinen Omena

Pääkaupunkiseudun kirjastoissa käytettäviissä olevien 3D-tulostimien kerrotaan käyttävän SLA- ja PLA-muoveja tulostamisessa.

Äkkiseltään en löytänyt ko. materiaaleista muuta tietoa kuin sulamislämpötilan.

Probleemana olisi tehdä varaosasaatavuusikänsä ylittäneeseen astianpesukoneeseen simppeli kitkalaakeri. Loppuun kulunut laakeri on ilmeisesti nylonia tai vastaavaa kovaa mutta hieman kimmoisaa materiaalia. Rakenne on sen verran mutkikas ettei se synny sorvaamalla - kiinnitysnystyröitä ja -ulokkeita toisella puolella ja reunassa.

Lämmönkestävyys näyttäisi 3D-tulosteissa riittävän mutta miten on kitkapinnan kulutuskestävyys, pesukemikaalien sieto, haitallisten aineiden liukeneminen ym.?

Tunteeko joku täällä aihetta ja kenttää?

[Eräs toinenkin varaosakeissi - jossa taivutuslujuutta olisi hieman tarvittu - oli tuossa aiemmin käsillä mutta se hoitui mekaanisin työstömenetelmin. Ei syntynyt materaalikokemusta 3D:n osalta.]

Jonkun verran on kokemusta aiheesta, mutta en hyvin syvällisesti osaa antaa vastauksia. Joka tapauksessa nuo perusmateriaalit eivät varmasti kestä kulutusta johon osaa suunnittelet.

Jos välttämättä haluat suunnitella osan itse niin suosittelen että tilaat sen varsinaisen tulosteen netistä. Halvemmaksi homma tuskin tulee kuin valmiin varaosan tilaamalla mutta mielenkiintoista näpräämistähän tuossa saa tehdä...

Ajattelin tehdä mallin ja kokeilla käytössä mitä kestää. Materiaalien liukenemisesta ja myrkyllisyydestä olisi tietenkin hyvä tietää jotakin. Tuskin biohajoava muovi voi olla kovin haitallinenkaan mutta samanlainen hiilivetyhän se metanolikin on.

....valmista varaosaa ei ole saatavilla joten hintakynnys asettuu sitten jonnekin.

[Aluksi näytti hyvältä ja sain varaosakoodinkin mutta Tanskasta tilaamani vajaan 50 euron osan jouduin palauttamaan - ei ollut sinnepäinkään, nimike oli kyllä uskottava.]

Tulostusmateriaaleja on nykyään melkoinen joukko. Lujimmat ovat metalleja, heikoimmat tosiaan muoveja. Arvelisin, että esimerkiksi ammattiopistoissa on järeämpiin maeteriaaleihin kykeneviä tulostimia kuin kirjastoissa. Kannattaisi kysellä niistä. Varsinkin jos mallinnus on tehty jollakin sellaisella ohjelmalla, jonka tiedostot saa helposti käännettyä tulostimien ymmärtämään muotoon. Joissakin tulostimissa käytetään lipeää ylimääräisen tukimateriaalin poistamiseen, joten sekin on huomioitava elintarvikkeisiin liittyvissä jutuissa.

homenamsi kirjoitti:Pääkaupunkiseudun kirjastoissa käytettäviissä olevien 3D-tulostimien kerrotaan käyttävän SLA- ja PLA-muoveja tulostamisessa.

Tunteeko joku täällä aihetta ja kenttää?

Stereolitografiassa (SLA) käytetyt valokovitteiset polymeerit ovat enemmän muovinkaltaisia materiaaleja kuin muoveja ja niiden kesto tuollaisessa ympäristössä on enemmän tai vähemmän kyseenalaista. Tosin samalla menetelmällä valmistetaan kyllä myös hammasproteeseja medikaalipuolella joten vannomatta paras..

PLA on taas kyllä muovia mutta useimmiten maissipohjaista tavaraa ja periaatteessa biohajoavaa ajan kanssa joten ei välttämättä pesukonetavaraa. Elintarvikesertifioituja laatuja kyllä löytyy joten haitallisista aineista ei tarvinne kantaa huolta.

Mutta jopa halvimmat harrastetulostimet usein pystyvät myös printtaamaan myös ABS:ää (N+1 eri valmistajaa) tai Nylonia (taulman:n filamentit esim) joten materiaalivalikoimaa ei kannata rajata noihin laatuihin ja jos laajentaa tarjontaa kirjastojen ulkopuolelle niin lasersintrauksessa PA66 on vakiotavaraa.

Jos kyse yksittäisestä osasta ja vähänkin monimutkaisemmasta niin hyvä vaihtoehto kirjastolle olisi se että tilaa esim shapeways:n kaupallisesta palvelusta* omaa 3D-mallia vastaan lasersintratun osan. Tulee varmemmin tarkempi lopputulos.

*) on noita kotimaassakin useita. Esim 3D formtech Jyväskylässä ja protoshop:lla tarjontaa mutta shapeways normikuluttajan kannalta parhaiten tuotteistettu.

Sen verran korjataan tuosta SLA-osuudesta että purentakisko taitaa olla ainoa suuhun laitettava SLA-materiaali ja nekin tuppaa olemaan aika väliaikaisia. Toistaiseksi pitkäaikaiseen käyttöön ei tietääkseni ole vielä SLA-materiaalista tuotteita hammaspuolella.

Saisiko sen kitkapinnan tehtyä esim nailonista / pom:ta ? Eli sorvaa holkin tuosta ja sitten upottaa tuon siihen tulostettuun kappaleeseen.

zalama kirjoitti:Saisiko sen kitkapinnan tehtyä esim nailonista / pom:ta ? Eli sorvaa holkin tuosta ja sitten upottaa tuon siihen tulostettuun kappaleeseen.

Tämä vaihtoehto on ollut mielessä - sorvaajakin on tiedossa. Pohde on se miten sorvatun nylon'prikan' kiinnittää alustakappaleeseen, jossa tarvitaan jostain syystä kaksi pyöreää ja kaksi neliömäistä tukinystermää.

Sinänsä kappale on mallinnuksen kannalta simppeli - pari matalaa samanakselista lieriötä, pienempi (sisempi) siis antimateriaa - eli reikä. Jäljelleäolevan 'prikan' alapinnalle sitten pari pientä lieriötä ja pari kuutiota - tai mitä prismoja nuo madalletut kuutiot ovatkaan. Mutta juuri tuo alapinta ihmeellisine kiinnitysnystyröineen tuhoaa sen puhtaan sorvausmahdollisuuden.

Edellä tuli muutamia lupaavantuntuisia polunpäitä - kiiitos jeppelle ja muille

Taidan ryhtyä siihen mallin tekemiseen ja etsin sitten noiden vihjeiden avittamana tekijöitä, jotka osaavat kertoa materiaaleistaan.

homenamsi kirjoitti:[

Edellä tuli muutamia lupaavantuntuisia polunpäitä - kiiitos jeppelle ja muille

Taidan ryhtyä siihen mallin tekemiseen ja etsin sitten noiden vihjeiden avittamana tekijöitä, jotka osaavat kertoa materiaaleistaan.

Yksi muuttuja on vielä sitten se että mikä on printtauksen tuottama pinnanlaatu liukulaakerin liikkeen suuntaan. Pinnasta tullee helposti hieman karhea ja kerroksittainen joten jonkinmoiseen viimeistelyyn täytynee varautua.

Tai sitten yksi harkinnanarvoinen vaihtoehto on se että ostaa liukupinnat kaupallisina liukulaakeriholkkeina (esim http://www.igus.fi/ ) ja printtaa kiinnitysrakenteen sitten erikseen.

JHA kirjoitti:....
Tai sitten yksi harkinnanarvoinen vaihtoehto on se että ostaa liukupinnat kaupallisina liukulaakeriholkkeina (esim http://www.igus.fi/ ) ja printtaa kiinnitysrakenteen sitten erikseen.

Pikasilmäyksellä noista laakeriholkeista ei taida olla apua - mitoitus holkkimainen. Minun 'holkkini' korkeus on alun perin ollut ehkä 3 mm (ilman kiinnitysnystyjä, jäljellä on 0-0,3 mm), sisähalkaisija n. 40 mm ja ulkohalkaisija n. 50 mm.