Hopeinen Omena

Lopettakaa nyt jo ihmeessä se "juurikin"-hokeminen. Aivan sama asia, jos kirjoitatte "totanoin, ööö ja niinku" sinne väliin.

^ Anteeksi. Oikea muotohan olisi tuohon pelkkä juuri tai sitten nimenomaan.

Tuo juurikin-sana on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten ne väärätkin muodot tarttuvat hyvääkin suomen kieltä kirjoittavien teksteihin, jos niitä tarpeeksi vain näkee käytettävän.

Toinen on myös-sanasta käytetty muoto "myöskin".

Henkilö X: "Minulla on nälkä"
Henkilö Y: "Niin minullakin", "Minulla on myös nälkä"

Sama puhekielessä, omalla murrealueellani:
Henkilö X: "Mulla on/Mullon nälkä"
Henkilö Y: "Niim mullaki", "Mulla on/Mullon kans nälkä"

En oikein tiedä, miten tuohon myöskin-muotoon pitäisi oikein suhtautua,
sillä sehän on hiukan sama kuin jos kirjoitettaisiin tai sanottaisiin "myösmyös".

Edit: Kiitos iDockille selvennyksestä em. lainausmerkki-juttuun.
Olen siis kuitenkin ollut oikeassa mielikuvassa, että lainausmerkit eivät vaikuta ko. asiaan.

Nyt.fi:n kolumnissa leikitellään kielteisissä yhteyksissä esiintyvillä adjektiiveilla:

Olisitko moksiskin, jos suomea puhuttaisiin näin?

Kotuksen verkkosivut ovat tänään (9.4.) saaneet uuden ilmiasun, katso esimerkiksi:

• Kielitoimiston ohjepankki

Hieno homma, tuolta tulee aika ajoin tarkistettua oikeinkirjoitustaan. Kiitos.

Toden totta, "kuusi palaa" monella tavalla...

Iltasanomista noukittua:

jjpeltola kirjoitti:Miksi ihmeessä monet laittavat välilyönnin ennen kysymysmerkkiä?

Siksi, koska näin kuuluu tehdä. Se on ainoa ja oikea tapa. Joka muuta väittää, on väärässä.

Jimba kirjoitti:Tuo juurikin-sana on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten ne väärätkin muodot tarttuvat hyvääkin suomen kieltä kirjoittavien teksteihin, jos niitä tarpeeksi vain näkee käytettävän.

Toinen on myös-sanasta käytetty muoto "myöskin".

Henkilö X: "Minulla on nälkä"
Henkilö Y: "Niin minullakin", "Minulla on myös nälkä"

Sama puhekielessä, omalla murrealueellani:
Henkilö X: "Mulla on/Mullon nälkä"
Henkilö Y: "Niim mullaki", "Mulla on/Mullon kans nälkä"

En oikein tiedä, miten tuohon myöskin-muotoon pitäisi oikein suhtautua,
sillä sehän on hiukan sama kuin jos kirjoitettaisiin tai sanottaisiin "myösmyös".

Edit: Kiitos iDockille selvennyksestä em. lainausmerkki-juttuun.
Olen siis kuitenkin ollut oikeassa mielikuvassa, että lainausmerkit eivät vaikuta ko. asiaan.

Kun ottaa jonkun omakustanteet käteensä ja alkaa lukea, niin jos teksti on kinkittelyä voi heittää kirjatekeleellä kaikkea kohdalle osuvaa.

Ensinnäkin, tästä tulikin pitkä kommentti, tiedoksi vain.

Mietinpä tässä tarkemmin asiaa, johon viime vaiko toissa vuonna tuli muutos/vaihtoehto.
Kyseessä on siis alkaa-verbin jälkeinen verbi.

Jos heitetään tuo sääntö, "alkaa-verbin jälkeinen verbi kirjoitetaan perusmuodossaan", romukoppaan,
ja mietitään, että mikä on se merkitysero verbin perusmuodolla ja ma-infinitiivillä,
niin saadaan ehkä jonkinlainen selitys sille, miksi sitä tulee helposti, ainakin itselläni,
käytettyä tuota ma-infinitiiviä.

Ensinnäkin, ehtiä-verbin kanssahan voidaan käyttää noita molempia muotoja, eikä niistä kukaan valita.
Miksi ei? Miksi alkaa-verbin kohdalla tuosta valitetaan/valitettiin?
Oliko valittamiselle muuta syytä, kuin se itse sääntö, joka oli aikoinaan päätetty?

Omalla kohdallani, asiaa hiukan pähkäiltyäni, huomasin, että pienet aivoni ymmärtävät noiden
eri muotojen kohdalla pienen merkityseron, johon vaikuttaa ne kyseisessä virkkeessä käytetyt verbit itsessään.
Tuohon vielä lisäksi se, että ehtiä- ja alkaa-verbeillä on selkeä merkitysero, niin kyllähän siinä "soppa" on valmis.

Sekä toisaalta, ruveta- ja alkaa-verbeillähän ei ole eroa siinä mielessä,
että kummassakaan tapauksessa sitä itse toimintaa ei ole aloitettu,
mutta siitä huolimatta toisen kanssa pitäisi käyttää verbin perusmuotoa ja toisen kanssa ei. Miksi noin?

Rupean... ...tekemään
Alan... ...tehdä

Miksi tuo ero on alun perin luotu noiden verbien välille?


Tässä on ehtiä-verbistä muutama esimerkki:
(muistutan, että nämä ovat tietenkin vain omia mielipiteitäni, eli ei tarvitse suuttua)

Ehditkö rakentaa talon?
---> Nyt kysytään sitä, että olenko jo rakentanut sen tietyn talon täysin valmiiksi.

Perusmuodossaan rakentaa-verbiä käytettäessä siis kyseinen toiminta on jo saatettu loppuun.
Se ei siis ole vielä aloittamatta eikä juuri meneillään, vaan täysin loppuun saatettu.


Ehditkö rakentamaan talon?
---> Tässä tapauksessa minulta kysytään, onko minulla ylipäätään aikaa tulla rakentamaan jotain tiettyä taloa.

Ma-infinitiivissä itse toimintaa ei ole vielä edes aloitettu.


Ehditkö kirjoittaa äidillesi?
---> Sama logiikka toimii tämänkin verbin kohdalla erittäin hyvin. Jälleen kysytään,
olenko nimenomaan kirjoittanut sen kirjeen valmiiksi, ja mahdollisesti jo lähettänyt sen äidilleni.


Ehditkö kirjoittamaan äidillesi?
---> Nyt sitä kirjeen kirjoittamista ei ole vielä edes aloitettu, tai jos on, niin se ei ainakaan vielä ole valmis.



Tässä on muutamia muita esimerkkejä, joissa oman pääkoppani mukaan tuo sama logiikka toimii suht' "selkeästi".

Ehditkö syödä ruokasi?
Ehditkö syömään ruokasi?

Ehditkö ratkaista ongelmasi?
Ehditkö ratkaisemaan ongelmasi?

Ehditkö palkita voittajan?
Ehditkö palkitsemaan voittajan?

Ehditkö lämmetä ajatukselle?
Ehditkö lämpenemään ajatukselle?

Toki on verbejä, joita ei voi järkevästi edes käyttää yhdessä, kuten verbit ehtiä ja haluta.
Ei ole järkevää kysyä "Ehditkö haluta/haluamaan naida häntä?", kun tuon voi kysyä yksinkertaisemminkin:
"Halusitko naida häntä?"

Kysynkin, että miksi tuota yllä olevaa logiikka ei voisi käyttää alkaa-verbin kohdalla?
Vain senkö takia, että joskus aikoinaan on vain päätetty,
että "alkaa-verbin jälkeinen verbi tulee olla perusmuodossaan"?

Alatko rakentaa taloa?
Alatko rakentamaan taloa?

---> Sitä talon rakentamistahan ei ole aloitettu vielä, joten edellä mainittuun logiikkaan (vaikkakin omaan sellaiseen)
perustuen, olisi loogista käyttää ma-infinitiiviä eikä verbin perusmuotoa.

Varsinkin, kun alkaa-verbi itsessään jo kertoo, että toiminto ei nimenomaan ole vielä alkanut,
vaan sitä toiminnan aloittamista, siis rakentamisen aloittamista, juuri ollaan kysymässä.
Se itse rakentaminenhan voi alkaa vaikka vasta puolen vuoden päästä.



Alatko kirjoittaa äidillesi?
Alatko kirjoittamaan äidillesi?

---> Sama selitys tähän, verbi on vain eri.



Alatko rakastua häneen?
Alatko rakastumaan häneen?

Alatko tupakoida?
Alatko tupakoimaan?

Alatko pestä pyykkiä?
Alatko pesemään pyykkiä?

Alatko pakata matkalaukkuasi?
Alatko pakkaamaan matkalaukkuasi?

Alatko lämmetä ajatukselle?
Alatko lämpenemään ajatukselle?

Alkaa-verbin kohdallakaan ei voida kaikkia verbejä käyttää järkevästi.
Esimerkiksi vaikkapa osata-verbiä. (huom! ei oppia-verbi!)

Aloitko osata/osaamaan tehdä työsi?
Järkevämmin näin: Osasitko tehdä työsi?

Tulipa vielä mieleeni olla-verbi.

Mitä se edes tarkoittaa? Olla... Olla mitä?
Oleminen ei ole samanlaista konkreettista toimintaa kuin esimerkiksi "kävellä", "juosta", "ryömiä" jne.,
mutta jos olla-verbin yhteydessä käytetään joitain muita sanoja, on merkitys helpommin ymmärrettävissä.

Olla huolissaan
Olla ajoissa paikalla
Olla perillä asioista
Olla tekemättä mitään
Olla olemassa

Kuten tuosta huomaamme, olla-verbin yhteydessä käytetyt sanat vaikuttavat siihen,
miten ymmärrämme sen itse olla-verbin merkityksen.

Palataanpa takaisin alkuperäiseen aiheeseen.

Olen joskus kuullut erään radiotoimittajan sanovan "pystyä tehdä", ja ai että kun särähti omaan kielikorvaan.
Eikä kyseessä ollut edes kertaluontoinen tapaus. Toisaalta, jos vastasyntyneelle lapselle toitotetaan
"pystyä tehdä, pystyä tehdä, pystyä tehdä...", niin kyllä vuosien päästä kyseisen henkilön kielikorvaan sattuisi,
kun hän ensimmäisen kerran kuulisi muodon "pystyä tekemään".

Yritän sanoa, että melkein mihin tahansa tyyliin tottuu ja oppii, jos sitä vain kuulee riittävästi,
ja tuo osittain johti siihen, että aloin miettiä/miettimään tätä alkaa-verbiin liittyvää asiaa,
heittämällä ensin romukoppaan tuon siihen liittyvän säännön.

Jos tuota sääntöä johonkin pitäisi soveltaa, niin mieluummin aikoa-verbiin, se on huomattavasti yksiselitteisempi,
eikä kukaan (ainakaan kieliopista välittävä) taida edes käyttää aikoa-verbin yhteydessä olevia verbejä väärin,
tarkoituksella ainakaan.

Kukaan ei siis sano tai kirjoita "Aiotko kalastamaan?", vaan se on "Aiotko mennä kalastamaan?"
tai "Kalastamaanko aiot mennä?".

Olen toistaiseksi pyrkinyt kuuliaisesti käyttämään alkaa-verbin jälkeen tulevaa verbiä perusmuodossaan,
eikä tarkoitukseni ole tässä yrittää puolustella sitä, mikä itselleni tulee luontaisesti,
mutta omalla kohdallani onnistuin tuon tyyppisen logiikan tähän asiaan liittyen löytämään,
ja vaikeahan tämän tyyppistä asiaa on lähestyä sellaisen henkilön näkökulmasta,
jonka ajatusmaailma on täysin päinvastainen.

Sanoinkin jo, että ehtiä- ja alkaa-verbeillä on merkitysero, ja verbin perusmuodolla ja ma-infinitiivillä
on pieni ero, niin nuo erot yhdessä johtavat itselläni siihen,
että esim. lämmetä-verbi taipuu minulla luonnostaan tällä tavalla:

Ehditkö lämmetä ajatukselle?
Alatko lämpenemään ajatukselle?

Näin kipeänä sitä on aikaa ajatella kaikenlaista.

maccivaarille

Liiallinen kinkittely ei tosiaan ole mukavaa, mutta onneksi se ei ole ongelma suomalaisille kirjoittajille,
koska suunta näyttäisi olevan päinvastainen: kaikenlaiset liitteet tupataan jättää vallan pois kirjoituksista, valitettavasti.

Edit: Korjailin paria selitystäni. Olin nimittäin "räkäpäissäni" hypännyt asiasta kolmanteen ja illatiivimuotoisen ma-infinitiivin
sijaan/lisäksi päässäni pyöri inessiivimuotoinen ma-infinitiivi.
Tarkoitukseni oli puhua vain tuosta illatiivimuotoisesta ma-infinitiivistä.
Esim. juoksemaan ja syömään, ei juoksemassa ja syömässä.

Yle Perämeren toimitus:

http://yle.fi/uutiset/harvinaista_neuro ... ia/8138906

Lampisen niskaa leikattiin vuonna 2013 Pohjois-Ruotsin Umeåssa.

Uumaja suomeksi.

Kyynikon sanakirja: http://www.theverge.com/a/new-devils-dictionary

Silence (n.): An exotic and bewildering absence of sound, permanently vanquished in the late 20th century.

Että ottaa pattiin nämä "he, jotka" -rakenteet, joilla herkkää kielikorvaa pommitetaan kuuroksi.

Ne, jotka tuohon sortuvat, pitäisi lähettää Syyriaan.
Niille, joita asia kiinnostaa.

The 10 Oldest Languages Still Spoken In The World Today

Omalaatuinen pieni suomemme myös mukana listassa

Mielenkiintoinen lista. Heprea tosin uudelleenelvytetty, jo kertaalleen kuollut kieli.

Olipa mielenkiintoinen tieto,! Pitkäämme entistä tiukemmin kiinni tästä harvinaisesta kielestämme ja vaalikaamme sitä hellyydellä!

Tuossa artikkelissa sanottiin, että foorumin jäsen Kunkku on häädetty tänne joskus esihistorialliseen aikaan.

Luettelo maailmalla puhutuista kielistä äidinkielenä suuruusjärjestyksessä. Minua häiritsee arabian lukeminen yhdeksi kieleksi. Kuten kiina tai latinaan pohjautuvat romaaniset kielet, arabiakin on jakaantunut eri murteisiin, jotka luettaisiin omiksi kielikseen germaanisina. Ruotsi ja norja ovat lähempänä toisiaan kuin egypti ja marokko. Miksei eestiä ja suomea lueta samaksi kieleksi?

Anniel-EDIT: Rönsysi viestistä http://hopeinenomena.net/viewtopic.php? ... 0#p1815060

AAtte kirjoitti:- - tulenee tässä lähikuukausina.

Mitä se on tämä tuleneminen?

antoine kirjoitti:

AAtte kirjoitti:- - tulenee tässä lähikuukausina.

Mitä se on tämä tuleneminen?

Et ilmeisesti puhu suomea äidinkielenäsi? Tulenee ei ole oikea sana, vaan hassun hauska ja virheellinen tapa käyttää potentiaalia. Eli suomennus tässä tilanteessa: tulee luultavasti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Potentiaali

AAtte kirjoitti:Et ilmeisesti puhu suomea äidinkielenäsi? Tulenee ei ole oikea sana, vaan hassun hauska ja virheellinen tapa käyttää potentiaalia. Eli suomennus tässä tilanteessa: tulee luultavasti.

Jos potentiaalin oikea käyttö on indikaattori siitä, kuka puhuu suomea äidinkielenään, huomannet itsekin kumman äidinkielisyys tässä enemmän on kyseenalainen.

Ei tulenee, eikä tulee luultavasti, vaan tullee... You know på finska... Mutt ei taida tuo oikeakielyys ihan tähän ketjuun kuulua

jake69 kirjoitti:Ei tulenee, eikä tulee luultavasti, vaan tullee... You know på finska... Mutt ei taida tuo oikeakielyys ihan tähän ketjuun kuulua

Ei kuulu ei mutta on aina kivoja kevennyksiä nämä tällaiset

Miten hinta-laatusuhde kirjoitetaan oikeaoppisesti?

Justiinsa noin.

Toinenkin tapa näemmä on, ote Kielikellon nettisivulta:

Toinen tapa on erottaa rinnasteiset osat ajatusviivalla ja liittää jälkiosa alkuun yhdysmerkillä (hinta–laatu-suhde).