Kuten mainittu rahaliittoon liittymisen jälkeen 1999 bananitasavaltalainen tapa hoitaa taloutta ja sopia palkoista tiedettiin soveltumattomaksi uuteen tilanteeseen. Työntekijäpuoli valitsi "minun jälkeeni vedenpaisumus"-asenteen jonka kantava idea on sinnitellä ja olla puuttumatta mihinkään ennen kun äärimmäisessä pakkotilanteessa.Pippin kirjoitti:. Tämä nykyinen ahdinko alkoi 2009. Ay-liike tuli yhteiskuntasopimukseen mukaan, käytännössä se olisi ollut palkan alennus. EK kaatoi tämän. Kuka siis lipesi? En oikein ymmärrä tätä ay-liikkeen demonisointia.
Junan jo painuttua horisonttiin on turha huudella asemalla. Menneeseen jäykkään suunnitelmatalouden maailmaan jollainlailla sopineen ja kuuluneen sopimisen mallin haikaillaan ja sen nimeen vannotaan, vaikka sitä maailmaa ei enää ole olemassa kuin AY-jäärän muisteloissa ja jokainen vuosi tätä "sopimistä", "kollektiivisuutta" ja "työrauhaa" heikentää talouttamme.
Kuten sanottu valtaa ei voida kumota, se voidaan vain siirtää. Aika harvoin myös vallassa olijat haluavat luopua vallastaan neuvottelemalla. Eikä sitä AY-liikekään halua tehdä. Vaihtoehdoksi jää talouden ja kansan hidas kurjistuminen AY-liikkeen panttivankina, tai vallan ottaminen heiltä ja talouspolitiikan järkevöittäminen, siirtyminen 2000-luvulle. Se miten vallansiirto tehdään on tiedossa ja historiassa siitä on useita esimerkkejä.
Eri juttu siteen on nykyinen korkea elintasomme ja sen säilyttäminen. Laiskanpulskea oleiluyhteiskuntamme, loputtominen tukiaisineen, pitkine lomineen, lyhyine työpäivineen yhdistettynä keskinkertaiseen osaamiseen tulee näkymään elintasossamme kunhan lainahanat menevät tiukemmalle. Tämähän, mitä nyt elämme on velan mahdollistamaa harhaa.