Hopeinen Omena

Moi

Ajatuksena olisi ostaa sähköpiano tai koskettimisto soiton harjoittelemista varten Garagebandilla. Sen verran olen kalastellut tietoa, että paineen tunnistavat koskettimet ovat yleensä vältämättömyys jos vähänkin pidemmälle aikoo kehittyä. Macissa on E-MU 0404 USB kiinni, eli MIDI-liitäntä löytyy. Ilmeisesti, jos haluan täydet pianoon kuuluvat pedaalit, tarvitsen lattiamallisen laitteen.

Edellinen keskustelu sähköpianoista sisälsi ajatuksen, että tuntuma on huono jos ei laitteeseen pistä aivan valtavasti rahaa. Rolandin valikoimassa näyttää olevan erilaisia tuntumaa parantavia tekniikoita, jotka paranevat kun hintaluokka kasvaa. Varmasti jokainen näistä on sellainen, että ammattilainen huomaa parannuksen ja viimeisimmissä, hienoimmissakin löytyy joku ero. Mutta mihin asti tavallinen pianonsoiton harrastaja huomaa eron?

Jos vedän taskusta 1000 euroa, aikoen tilata niillä jonkin setin Thomannilta, niin mitä lähinnä saan ja mitä jään paitsi? Miten tilanne muuttuu 1600 euron kohdalla? Siitä ylöspäin on ihan teoreettinen kysymys, mutta kysyn silti, että mitä saa 2000 euron yli mennessä, mitä sitä ennen ei saa?

Olen tulkinnut, että on midisyntikoita, joissa ei ole mitään paineen tunnistusta, eli kosketin on päällä tai pois

Sitten on midisyntikoita, joissa on paineen tunnistus. Eli kosketin on muovia ja sitä vetää jousi, mutta sillä voi soittaa kolmella tai viidellä eri voimakkuudella.

Sitten on sähköpianoja, joissa koskettimen vaste tuntuu vasarakoneistolta. Mutta laitteessa ei ole oikeaa vasarakoneistoa.

Sitten on sähköpianoja, joissa on vasarakoneisto, mutta ääni tuotetaan silti digitaalisesti.

Sitten on sähköpianoja, joissa on vasarakoneisto ja kielet ja jotain sähköisiä ominaisuuksia lisäsi.

Sitten on ihan akustiset, mekaaniset eli täysin fyysiset pianot.

Minua lähinnä kiinnostaa noiden kahden ero, missä a) koskettimien vaste muistuttaa vasarakoneistoa ja b) koskettimet käyttävät oikeaa vasarakoneistoa, mutta ääni tuotetaan digitaalisesti. Tunnistaako nämä jotenkin terminologian puolesta helposti? Olenko oikeassa jos veikkaan, että hintakattoni ylittyy jälkimmäisten kanssa, mutta alittuu juuri ja juuri ensimmäisten kanssa?

Edit: Tarkistin. Hammer action tulee hyvillä merkeillä mukaan ominaisuuksiin noin 1000 euron kohdalla. Jonkinlaista hammer actionia mainostetaan jo alle 500 euron pianoihin jos merkillä ei ole väliä. Nyt jos joku voisi auttaa, että Roland vai Yamaha, ja mikä mallisarja tarjoaisi hinnan vähän noustessa paljon laatua tuntuman ja aitouden puolesta.

Mieti tarvitsetko kaikki pianon 2-3 pedaalia? Jos kyllä, niin se menee sitten käytännössä niihin omilla jaloilla seisoviin vehkeisiin. Mututuntumalla lähtisin akselilta Roland/Yamaha/Kawai ehkä jopa Casio...
Mutta ehdottomasti omakohtaisen kokeilun paikka!
Vasarakoneiston tarpeellisuudesta vaikea sanoa, joku tykkää kovastikin, jollekin vähemmän tärkeää. Todennäköisesti tottumiskysymys.

Joo, omilla jaloilla seisovaan laitteeseen olen enemmän ja enemmän kallistunut nyt.

Kaikki tuntuvat suosittelevan että ei Casio. Kawaista en ole nähnyt vielä hirveästi kommenttia.

Seuraavaan viikkoon ei ole aikaa mennä liikkeisiin kokeilemaan. Siksi siihen asti kerään mielipiteitä, että voin sitten vertailla.

Lueskelin vähän opastusta pianonsoiton aloittamisesta ja harjoittelusta. Siellä neuvottiin, että ainakin lasten ollessa kyseessä pitäisi tuntuman vastata aitoa pianoa mahdollisimman paljon. Oma ajatukseni on, että tottumus ja tuntuma olisi siirrettävissä tarvittaessa flyygeliin tai mekaaniseen pianoon. Syntikkavelhoksi muututaan sitten erikseen joskus jos muututaan.

Tää on sellainen asia kokonaisuudessaan että melko paljon helpompi marssia musiikkiliikkeeseen kokeilla ja kysyä samalla jos askarruttaa. Tuotteen saat samaan hintaan kun thomannilta. Edellytyttää että avaa suunsa ja kertoo nettikaupan hintalapun ja vetoaa siihen.. Hullua ajattaa moinen mööpeli Saksasta tänne kun sen saa kotikulmilta.

Ennen kuin kukaan ehtii siitä sanomaan mitään, niin Thomann ei välttämättä ole se ehdoton tai ainoa ostospaikka. Katselen sieltä vain, että mitä yleensä on saatavissa. Tämä kierros on vähän kuin läppärin ostossa oleminen. Jos mahdollista niin Mac, ja jos ei mahdollista niin moni suosittelee Lenovoa. Eli haen kaiken muun lisäksi sitä, että mitkä ovat sähköpianojen Apple ja Lenovo. Ne vaikuttaisivat olevan Roland ja Yamaha. Haastan jokaisen, joka on eri mieltä, sanomaan sen tänne.

Edit: Jone ehti. Mutta loput ajatuksesta edelleen sama.

Omat kommentit. Olen harrastajasoittaja, kuitenkin useamman kymmentä vuotta pimputellut, 20v. sähköpianolla (Kawai). Macin kanssa puuhastelen M-Audion Keystationilla, oman luokittelusi yksinkertaisimmalla versiolla.

Eli merkeistä:
- Yamaha ja Roland ovat varmasti luotettavia valintoja, itse olen tulkinnut Kawain nykyään arvostetuksi, mutta Suomessa valikoimaa/jälleenmyyjiä on huomattavasti vähemmän
- Casiolle tulee ei myös täältä

Hintaluokkien erot ihan mutuna: (Syksyn aikana kävin usemman kerran kokeilemassa, kun harkitsin uutta)
- 1000 euroa: Tähän en itse menisi, huomaat kyllä eron kun vertaat hieman arvokkaampiin
- 1500-2000 Tämä olisi ollut oma budjettini. Sekä soundit, että tuntuma paranevat. Mielestäni riittävä hintaluokka, jos oikeasti aikoo soitella, mutta vain harrastajana.
- 2200+ Näistä olisi löytynyt itselleni sopiva ja tarpeeksi lisäarvoa, menivät kuitenkin sen verran yli budjetin, että jatkan vielä vanhalla
- Ja siitä ylöspäin ensimmäinen vow-elämys tuli vasta Rolandin V-pianolla 5000€. Itsestä tuntui, että monessa laitteessa lishintaa tuli ominaisuuksista joita en itse tarvitse, eli lisää namikoita/soundeja/tallennusmahdollisuutta jne.

Yamahan ja Rolandin (+ tarvittaessa Kawain) paremmuus kannatta omasta mielestäni ottaa tunteella. Eli soittelemaan ja kumpi itselle paremmalta tuntuu.

Yläpuolella tulikin jo hyvää ohjeistusta. Meillä harkittiin noin vuosi takaperin asunnonvaihtorumban yhteydessä josko vaimon pikku-Kawai saisi lähteä ja pistettäisiin kunnon sähköinen versio niin saisi soitella silloinkin kun oikeasti ehtisi, eli muksujen nukkumaan menon jälkeen. Aluksi oma perusolettamus oli että erot olisivat marginaalisia, mutta itsekin kyseistä aparaattia pikkupoikana soittaneelle ero oli valtava ja varsin pitkälle klassista linjaa kouluttautuneelle vaimolle lopputulema oli vieläkin selvempi.

Kawain soundiin olemme mieltyneet ehdan tavaran kanssa ja sitä ei valitettavasti täältä pohjoisesta oikein tahdo löytyä testattavaksi asti digitaalisena. Jouduimme siis keskittymään pääsääntöisesti Yamahan tarjontaan. Lopputulemana voisi sanoa että CLP320 on ihan lelu ja sijoittuu hinnassa siinä hieman tonnin yläpuolelle. Soundi oli pahvinen ja koskettimet turhan keveitä. Varsinkin "vasaratoiminteen" vajaa mitta tuntui vahvasti soittotuntumassa. 330 on välimalli ja laadunparannus marginaalinen. 370/380:ssä alkoi jo tuntua hieman parempaa tatsia, mutta äänipuoli omista kajareista oli heikohko. On jouduttu tekemään suuri kompromissi laitteen painon (=seinien resonoimisen) ja bassorefeleksikotelon ulottuvuuden kanssa. Neljänkymmenen hertrsin pintaan kun on päästävä voimalla, niin kyllähän niiden seinien pitäisi olla kunnolla tuetut eikä refleksiputken saisi viheltää kuin mikäkin urun pilli.

Sitten totuus alkoikin jo valkenemaan, CVP-505 / 509 oli ainoa joka tuotti tyydyttävän tuloksen sekä kosketuksen että soundin puolesta. Sillä soitettaessa homma jäi enää kiinni siitä, että molempien korvaan Yamaha on hieman turhan kirkas Kawain muhkeampaan ja rikkaampaan yläkeskialueeseen tottuneelle. Sitten tulikin se stoppi, eli tuntui järjettömältä hankkia 6000-7000 euroa kustantava digitaalipiano, kun silent-toimintaisia akustisiakin olisi saanut puoleen hintaan tuosta ja varsin hyvällä laadulla. Käväsipä siinä eräs vanha jazz-velhokin soittelemassa silent-toimintaista akustista ja tuumasi että voisi vaihtaa flyygelinsä tähän. Ei tullut digitaalista tähän talouteen.

Jos sietää aavistuksen pahvista ääntä ja keveähköä koskettimistoa, niin 370/380-linja Yamahalta kannattaa testata. Aikuiselle varmasti hyvä harjoittelupeli, mutta dynamiikka ja koskettimiston pehmeys ovat niitä pahimpia puutteita.

Testasin kahden akustisen pianon soittotuntuman. Nyt minulla on tarkennettu mielikuva, miltä koskettimen painalluksen pitää tuntua. Ensimmäinen vertailukappale, jonka olen löytänyt, on Roland HP147Re. Kosketin on jäykempi, mutta tuntuu muuten vasaramaiselta.

Edit: Verrattuna akustiseen oli HP147Re:n sointi selvästi tummempi. En kyllä tarkemmin osannut katsoa, josko siinä on useampia vaihtoehtoisia instrumentteja, joista varsinainen pianosoundi ei välttämättä ollut käytössä. Tilanteessa tapahtui koko ajan asioita, eli älkää luulko vielä tämän perusteella, etten erota satunnaista meteliä ja pianon ääntä toisistaan.

Aion erityisesti kysyä mallia HP-305 kun ehdin joskus lähiviikkoina musiikkiliikkeeseen. Budjetti sanoo, että ruusupuisena eli RW, koska pianomusta eli PE maksaa puoli tonnia enemmän ja mattamusta eli SB on siltä väliltä. Kämpässä on muutenkin kalusteet sitä ja tätä puuta, eli yksi puu lisää ei siinä haittaa.

Osaako joku pro summata nopeasti, mikä on se suuri ero HP-302:n, HP-305:n ja HP-307:n välillä? T-kaupan tietojen perusteella siinä tulee 302:sta 305:een vain ivory feel mukaan ja siitä pitää maksaa yli 300 euroa. Ovatko Rolandin synteettiset norsut tosiaan niin hyviä, vai onko tuo vain hyvin pieni parannus? Painossa on eroa noin 4 kiloa. Kun taas 307 painaa muita noin 20 kiloa enemmän ja on selvästi raskaamman näköinen.

Edit: HPi7F on liian kallis ja sen ominaisuudet tuntuvat olevan tarkoituksiini hieman turhia. Lueskelin testejä ja vertailuja ja joku sanoi, että kunhan koskettimiston tuntuma on PHA II niin tavallinen ihminen on ihan tyytyväinen. Erityisesti, minulle riittää että piano tuntuu samalta kuin mikä tahansa pystypiano. On ominaisuus, jota englanniksi kutsutaan nimellä escapement ja se käsittääkseni saa sähköpianon tuntumaan flyygeliltä. Toki se olisi kiva, mutta kuitenkin kiva vain siinä mielessä, etten nyt uhraisi sen saamiseksi yhtään enempää rahaa.

Edit: Tutkimuksen aiheena edelleen PHA II:n ja PHA III:n ero. Tuskin uhraan 2500 euroa malliin HP-307, joten tiedon etsinnän voisi oikeasti rajoittaa 305:n ja 302:n välille. Paitsi jos löytyy joku edullinen kannettava tai koottava (kuitenkin omilla jaloillaan seisova) malli tai keikkapiano, jossa on täydet pedaalit. Ja joka näyttää enemmän pianolta kuin syntikalta.

Jone kirjoitti:Tää on sellainen asia kokonaisuudessaan että melko paljon helpompi marssia musiikkiliikkeeseen kokeilla ja kysyä samalla jos askarruttaa. Tuotteen saat samaan hintaan kun thomannilta. Edellytyttää että avaa suunsa ja kertoo nettikaupan hintalapun ja vetoaa siihen.. Hullua ajattaa moinen mööpeli Saksasta tänne kun sen saa kotikulmilta.

ihan samaa mieltä. Ainakin paikallisessa musaliikkeessä asia toimii juuri noin, tosin joskus en jaksa ees tingata, koska vastineeksi saa hyvää palvelua, ainakin Lahden keskusmusiikista : ) ja lisäksi voi kuunnella, kokeilla, hiplata, hypistellä, tyypittää... Tosin on ollut yks laite, en nyt muista, joku kontrolleri, jota :T: kauppa myi 100 € halvemmalla kuin mitä oli maahantuojan sisäänostohinta. No, jätin sen laitteen ostamatta, ei tollasta laitevalmistajan kuspää touhua viitti tukea.

Heissan

Kävin tänään Lahden Keskusmusiikissa ja Lahden Musiikkitalossa. Pääsin kopeloimaan niin HP-302:n, HP-305:n kuin CLP-330:n. Totesin, että tuntuma menee aika suoraviivaisesti halpojen mallien jousimaisesta vasteesta kalliiden mallien vasteeseen, jossa koskettimen massa toimii vasteena.

Escapementia pidän ihan turhana touhuna. Jossain buyer's guidessa luki, että sähköpianojen valmistajat eivät edes ajattele, mitkä pianon ominaisuudet ovat hyvä asia ja mitkä ovat sen teknisiä rajoituksia, jotka eivät tuo itse soittamiseen mitään lisäarvoa. Ajatuksena oli, että jälkimmäistä ei pitäisi kopioida elektronisiin vastineisiin.

Valintani olisi muuten HP-302. Sen muoviset koskettimet tuntuivat minusta paremmilta kuin HP-305:n norsunluujäljitelmä. Mutta 2x12W on pienehkö määrä tehoa. Varmaan se kaksioon soi tarpeeksi kovaa. Ja varmaan siihen voi setin Genelecejä ostaa seuraksi jos ei se muuten kuulosta tarpeeksi hyvältä.

Kuulemma koskettimien pitäisi tarttua sormiin, ja sormien hikoaminen tekee koskettimet liukkaiksi. Kuiviin sormiin luujäljitelmä tuntui liukkaalta ja muovi tarttuvalta. Muistelen myös, että akustisissa pianoissa ei ole sen enempää norsunluuta kuin luujäljitelmää, vaan monesti vain muovipinta. Eli luulisi silloin HP-302:n minulle riittävän.

Sitten on pari termiä tai käsitettä, jotka olen sekoittanut lahjakkaasti keskenään.

Kun koskettimen painaa hitaasti alas, tulee hiljainen ääni. Kun koskettimen painaa nopeasti alas, tulee kovempi ääni. Luulin aluksi, että näitä äänen kovuuksia on pianoissa vain kolme, neljä tai viisi. Eli kun painat koskettimen vaikka 20 kertaa peräkkäin alas, ensin hitaasti ja lopuksi kovaa, niin pianosta lähtee ääni kuitenkin vain kolmella tai neljällä eri voimakkuudella. Olettaen, että volumesäädin pidetään samassa kohdassa kaiken aikaa. Sen sijaan näyttää olevan niin, että kovuuksia on käytännössä rajaton määrä ja tuolla lukemalla tarkoitetaan herkkyyden asetuksien määrää. Ynnä sitten vielä yksi ulottuvuus on se, että onko pianon ääni alunperin samplattu yhdellä, muutamalla vai usealla eri voimakkuudella.

Koskettimen massaa (weighting) ei ihan selvästi voi muuttaa. Sitä kautta tarvittavaa fyysistä voimaakaan tiettyä koskettimen liikerataa kohden ei voi muuttaa. Ainoastaan elektroniikan vastausta ja tulkintaa käytetystä fyysisestä voimasta voi muuttaa. Tähän on joku poikkeus HP-307, joka tietojen mukaan (kokeiltu ei ole) antaa säätää koskettimen vastetta jotenkin ja escapementin voimakkuutta.

Totesin, että GHA II ja GHA III eroavat niin, että GHA III on suunnilleen aidon pianon tuntuinen, kun taas siihen vertaamalla GHA II:n vasteessa tuntuu pieni jousimaisuus. Mutta se ei ole mitään noin 1000 euron hintaisten Casioiden tai Yamahan perusmallien jousimaisuuteen verrattuna. Eli oli hyvä ehdotus tuo, että katson mieluummin 1500-2000 euron hintaisia kuin 1000 euron.

Viimeiset asiat, mitä haluaisin tietää.
1. Onko CLP-330 jonkun mielestä sittenkin parempi kuin HP-302?
2. Onko joku täällä ihastunut pidemmän päälle HP-305:n norsunluujäljitelmään niin, ettei haluaisi HP-302:n muovisia koskettimia? Tai päinvastoin, eli ensivaikutelmani pitää myös pidemmälle mennessä, että HP-302:n muovipinta on mukavampi kuin luujäljitelmä?
3. Mitä tuolia suosittelette?
4. Mitä kuulokkeita suosittelette?
5. Tarvitseeko pianon kanssa jotain nuottilamppua?

Tilanne on se, että olen valinnut pianoista HP-302:n. Tuoliksi Rolandin säädettävä penkki.

Enää on kyse kuulokkeista. Jotkut sanovat, että niitä on tarkkailuun ja studiokäyttöön sopivia ja sitten on hifiin sopivia. Onko näissä kompromissejä, vai onko pakko päättää vain toinen? Hintahaarukka olisi kuulokkeille noin 100 euroa.

Lahden keskusmusiikki myy vain Yamahaa, Musiikkitalo Rolandia ja Yamahaa. Lähempää olen saanut tarjouksen juuri tuosta Rolandista ja KRK:n kuulokkeista, joista en sitä ennen ollut edes kuullut missään. Toiseen suuntaan jos menen niin sieltä eivät suostuneet tekemään tarjousta sähköpostitse, vaan ainoastaan totesivat, että liikkeestä löytyy.

Mitä joku sanoi, että näistä voi ilkeä kanta-asiakas saada 30 prosenttia alennusta? Missä kohdassa kannattaa ensikertalaisen tyytyä, ja milloin vertailla vielä tarjouksia?

Käytetty tinkimiskonsti on tuoda esille nettikauppojen hinnat. Jos liikkeessä pääsee lähelle tätä, tarvittaessa kuljetuksineen, niin kannattaa tehdä kaupat.
Ota sellaiset kuulokkeet mistä itse tykkäät. Äänenlaadun lisäksi kannattaa miettiä sitä, että pitääkö rakenteen olla ääntä eristävä, eli suljettu, taikka puoliavoin. Häiritseekö muu maailma musisointia, vai päinvastoin? En tiennytkään, että KRK tekee myös kuulokkeita

Ana P kirjoitti:En tiennytkään, että KRK tekee myös kuulokkeita

Ei oo aiemmin tehnyt, ihan uutta ja 2 mallia markkinoilla. Kuulematta tilasin ne 8400 mallit

Jone kirjoitti:

Ana P kirjoitti:En tiennytkään, että KRK tekee myös kuulokkeita

Ei oo aiemmin tehnyt, ihan uutta ja 2 mallia markkinoilla. Kuulematta tilasin ne 8400 mallit

Mitkäs kaiuttimet sulla muuten on? KRKt? Jos näin, niin mitkä ja miksi? Kokemuksia, kiitos!

Ana P kirjoitti:

Jone kirjoitti:

Ana P kirjoitti:En tiennytkään, että KRK tekee myös kuulokkeita

Ei oo aiemmin tehnyt, ihan uutta ja 2 mallia markkinoilla. Kuulematta tilasin ne 8400 mallit

Mitkäs kaiuttimet sulla muuten on? KRKt? Jos näin, niin mitkä ja miksi? Kokemuksia, kiitos!

Kaikenmoista kaiutinta on ollut 20 vuoden aikana korville. Tannoy oli ok, Event järjestelmät oli kans pehmeät ja hyvät sekä viimeksi pitkään monta ero Genelec systeemiä joista viimeisin 5.1-juttu 7060B subilla. KRK tuli kuvioihin joskus 2003 ja paluuta ei ole muuhun ollut. Nyky 2.1 kuuntelu on KRK V6 ja niille S12 sub. Nää on vanhempaa "jenkkisarjaa" ja tän jälkeen valmistus siirtyi muualle. Uudemmatkin on ihan jeppistä mutta ei toinna niitä halpiksia kuunnella ihan tarkalla korvalla. Syy Genelecistä KRK siirtymiseen on järeän kitaran ja vokaalin miksauksen tarkkuus. Noi on nimenomaan "tarkkailukaiuttimet" ja soivat vähän rumasti ja kovasti äkkinäisen korvaan mutta vähän kun kuulostelee niin tajuaa mistä tuossa on kyse. Botne on todella syvä ja kiinteä, middle erottelee tarkasti leveällä kaistalla kun esim Genelec keskittyy kapeammalle alalle. Yläkerta myös mukava eikä silleen kimitä ja kilise titanium-elementin soundilla. Toimii mulle hyvin kun tulee tehtyä melkein kaikkea tanssipopista kiljupunkkiin

Joskus kymmenen vuotta sitten näin kaverien pajalla KRKt ensi kerran, olivat maahantuojalta kokeilussa. Taisin miksata niillä muutaman jakson ÄkkiäAnttolassa-sarjaa...Muistaakseni tykkäsin! Siis kaiuttimista ainakin.

Siksi tässä kyselen, kun omat passiivit alkaa olemaan 2kymmenen vuoden iässä, että milloinko mahtaa joku komponentti nöyrtyä...Vahvistin jo nikottelee lupaavasti, vois kait siihenkin jotain konkkia vaihdella...Omissa nykyisissä pöntöissä pidän erityisesti hyvästä Dynaudion diskantista, miellyttävät kuunnella. Ovat legendaariset HIFI 12/2set, TKKlla mitatut, pareittain sovitetut elementit. Mikäpä niitä tappaisi, ellei leikkaava vahvistin.

Tää on muuten ihan raunioina tän ketjun aihe. Sori vaan aloittajalle! Mutta eikös pianoasia ala olemaan melkein mallillaan? Kait joku mode kohta pilkkoo tän palasiksi

Ihan hyvään suuntaan menee. Uskallan siis itsekin ottaa KRK:t jos niitä tarjotaan pianon mukaan. Harkitsen lisäksi jonkinlaisen Genelec-setin hankkimista pianon ääntä tukemaan. Eli kertokaa jos on kokemusta kahdesta kaiuttimesta plus subbarista, jotka eivät ole käsiä ja jalkoja maksaneet ja ovat toimineet sekä Macin että sähköpianon seurana.

Tekeekö esimerkiksi 5040A:lla mitään? Onko 8020B paljon parempi kuin 6010A? Luulen, että 5050A on tähän hätään liian hintava, kuten myös 7050B.

Oliko pianossa perustaajuuksia 32Hz kohdalta ylöspäin, vai mikä on alimman koskettimen taajuus? Veikkaan, että ilman subbaria ei parista pieniä Genelecejä saa koko pianon äänialaa ulos.

27.5hz on pianon alin nuotti. tosin pitää muistaa että matalat äänet kuuluakseen yhtä kovaa vaatii voimakkuutta selvästi enempi...
ja kyllähän pianon tunnistaa pianoksi äänentoistollakin joka ei matalimpia nuottien perustaajuuksia toista sama koskee muitakin soittimia siksi matkaradiotkin jne toimii.

Takavasemmalta heitän vielä yhden valmistajan. Kurzweil. Ostin painotetulla koskettimistolla (eli pianotatsilla) olevan syntikan/työaseman PC3X:n. En ole katunut hetkeäkään. Aika erilainen kuin nuo "Applet ja Lenovot", mutta raikas soundi ja hyvä soittaa. En ole Kurren sähköpianoja vielä kokeillut, joten en sitten niistä osaa sanoa mitn. http://www.kurzweilmusicsystems.com/

Kurzin aktiivikaiuttimet oli mielenkiintoset!

Täälläkin ollaan hankkimassa digitaalipianoa. Sellaista joka näyttää oikea pianolta, eli sellainen lankkumallinen ei kelpaa.
Mitäs sanotte tästä:
http://www.topsound.fi/yamaha-clavinova-clp-525r.html

Käytettyinä löytyisi esim. Yamaha CLP-330 joka sopisi erittäin hienosti olohuoneen keskiseinään.
Niin, siis soittajana on 10v poika joka vasta aloitteli harjoittelemaan pianolla soittoa pianotunnilla akustisella pianolla. Kerrostalossa asuvina emme tohdi hankkia akustista pianoa, joten kompromissina digitaalipiano

vgran kirjoitti:Täälläkin ollaan hankkimassa digitaalipianoa. Sellaista joka näyttää oikea pianolta, eli sellainen lankkumallinen ei kelpaa.
Mitäs sanotte tästä:
http://www.topsound.fi/yamaha-clavinova-clp-525r.html

Käytettyinä löytyisi esim. Yamaha CLP-330 joka sopisi erittäin hienosti olohuoneen keskiseinään.
Niin, siis soittajana on 10v poika joka vasta aloitteli harjoittelemaan pianolla soittoa pianotunnilla akustisella pianolla. Kerrostalossa asuvina emme tohdi hankkia akustista pianoa, joten kompromissina digitaalipiano

Itse vaan kokeilemaan mikä miellyttää. Suosittelisin laatumerkkiä, kuten Yamaha, Kawai tai Roland, ja on niitä muitakin. Kalliimmat tuppaavat olemaan parempia kuin halvat, liian köpelöä ei parane hankkia. Juuri sisäänajetussa käytetyssä on hinnasta löysät pois, tai voihan joku pyytää tavallaan ylihintaakin vanhasta muistista...

vgran kirjoitti:Täälläkin ollaan hankkimassa digitaalipianoa. Sellaista joka näyttää oikea pianolta, eli sellainen lankkumallinen ei kelpaa.
Mitäs sanotte tästä:
http://www.topsound.fi/yamaha-clavinova-clp-525r.html

Käytettyinä löytyisi esim. Yamaha CLP-330 joka sopisi erittäin hienosti olohuoneen keskiseinään.
Niin, siis soittajana on 10v poika joka vasta aloitteli harjoittelemaan pianolla soittoa pianotunnilla akustisella pianolla. Kerrostalossa asuvina emme tohdi hankkia akustista pianoa, joten kompromissina digitaalipiano

Tonnin pintaan taitaa saada vastaavannäköistä Yamahan Ariusta. Minulta löytyy sellainen ja olen ollut peliin tyytyväinen sekä koskettimistoltaan, että ääneltään ja ulkoasultaan.

Yamaha CLP-545 tänä vuonna uudistuneesta CLP-sarjasta hankittu 24 v. vanhan Kawain korvaajaksi. Kuka sitä omaansa haukkuisi, mutta on tuo vaan h..to hieno peli. 500-sarjan keskikastia, joka maksaa pari tonnia, mutta uskon, että sillä tonnilla yli perusdigien saa seuraavaksi 20 vuodeksi lisäarvoa. Nyt vehkeet saa myös langattomasti kiinni iPadiin.

Rolandin myös tänä vuonna ilmestyneet pianot olivat toinen vaihtoehto. Itselle kaikki tärkeimmät ominaisuudet, elit tatsi, soundi ja design käänsivät oman valinnan selvästi Yamahan puolelle. Nämä siis tietysti mielipidekysymyksiä.