Minulla oli moinen laite vuodesta 1999, varmaan 7-8 vuoden ajan kunnes siitä hajosi jotakin, jonka korjaaminen ei tuolloin tuntunut enää järkevältä.
Ominaisuuksien puolesta vahvistin ei pärjää moderneille AV-viritinvahvistimille (ei HDMI:tä, yli viittä audiokanavaa tai uusia audiokoodekkeja jne). Mutta jos tulosignaali on stereota tai valmiiksi purettua 5.1 -ääntä, voi vahvistin olla ihan OK hyvillä kaiuttimilla.
Harman/Kardonin vahvuutena on perinteisesti pidetty vahvistinpuolen suunnittelua ja hifikauppiaat puhuivat ennen alentuvasti Japanin wateista ja H/K:n wateista. Tuolloin nimittäin oli tyypillistä, että monet valmistajat ilmoittivat vahvistimen tehon mitattuna yhden kilohertsin siniäänellä ja melko suurella säröprosentilla. H/K taas ilmoitti vahvistimen antotehon mitattuna 16 - 20000 Hz (tjsp, huomattavasti laajemmin joka tapauksessa) ja kertaluokkaa pienemällä säröllä.
Tämä särön osuus korostui Suomessa myyntimiesten puheessa, olihan aikoinaan Matti Otala kutsuttu H/K:lle tehtävänään suunnitella täydellinen audiovahvistin. Tuloksena syntyi 1980 hifi-piireissä legendaarinen H/K Citation XX, jossa oli ensimmäisenä vahvistimena huomioitu Otalan löytämä TIM-särö ja sen poistaminen. Wikipedian mukaan vahvistimen suunnittelussa ei säästelty:
The Citation XX was an at-any-cost project with the single goal of the best possible measurements of output signal, and the best perceived sound
Miten tämä kaikki sitten liittyy AVR45RDS:ään? Itse uskon, että tuossakin laitteessa on vielä jäljellä jotakin H/K:n perinteisestä filosofiasta:
The stated product goal of Harman Kardon is the highest possible design quality for the price, rather than unnecessary features.
Niinpä audion laadun kannalta tuolla laitteella on ehkä vieläkin mahdollisuus päihittää moni uudempi laite. Tosin, hifitouhussa
laatu on monesti kuulijan korvien välissä.