Teknologia-avusteisen häirinnän siedettävyydestä

[smarko]

Tietoturva-asioista keskustelu on monesti kovin rajoittunutta, eikä edes julkisuudesta tuttu Petteri Järvinen saa kerrottua paljosta muusta kuin sellaisesta, johon saa mahtumaan mukaan NSA:n, GCHQ:n tms. Paljon häjyistä tapahtuu myös sellaisten toimesta, joilla on paljon vähäisemmät resurssit.

Mennäänpä vaikka tuosta sisään ja vasta sitten vähän hidastelua.. Sietokyky teknologia-avusteista häirintää kohtaan, joka nojaa vahvasti myös tietämykseen ihmisen ajatusprosesseista (kognitiotiede ym.) ja joka ei aina ole läpikotaisen ärsyttävää, vaan ehkä vain "lievästi mieltä uudelleenohjelmoivaa", tulee sitä merkittävämmäksi, mitä kauemmin pyritään estämään sitä, mitä kukaan ei varsinaisesti halua eli antaa poliisille täysiä valtuuksia kaiken tietoliikenteen seurantaan (XBeet ja mikroskooppisen pienet sensorit mukaan lukien). Yksinkertaisimmillaan kyse olisi tietokoneen jumiuttamisesta siihen kohtaan, kun ruudulla näkyy jokin tietty kuva ja samanaikaisesta metelistä kadulla, mistä sitten jäisi muistijälkeä mieleen pitkäksi aikaa.

Minua kiinnostaisi tietää millä tavoin yksilö voi varautua "near worst case"-skenaarioihin, sillä hiilihydraattipitoisen tuotteen pitäminen käyttövalmiina puolustuskeinona häirinnän glukoosia kuluttavuutta vastaan ei pysäyttäne tehokkaasti, saati hienostuneesti, muita häirinnän indusoimia stressireaktioita. Näitä olisivat mm. hippokampuksen ja otsalohkon etuosan aivokuoren toimintaan vaikuttavat (episodinen muisti, deklaratiivinen muisti, kognitiivinen kartta, päättelykyky, emotionaalinen kontrolli ym.). Liikunnallisen aktiivisuuden jälkeen ravinto lienee kuitenkin eräs helpoimmasta häirinnän toimivuuden ehkäisykeinoista. Kartat elimistön metaboliikasta ovat sinänsä ihan mielenkiintoisia, mutta eihän niitä ilman soveltuvaa pohjatietoa ymmärrä (esim. tyrosiinin metaboliikasta kertova kartta [1]). Olisi kiva, jos olisi jokin soveltuva toimintajärjestys sellaisen ymmärryksen hankkimiseksi, joka mahdollistaa "arkista lässytystä syvemmälle" menevän keskustelun "elimistön asiantuntijan" kanssa. Eräänä vaihtoehtona runsaalle itsensä opettamiselle olisi palkata yhdenlainen asiantuntija keskustelemaan toisenlaisen asiantuntijan kanssa ja tarvittaessa kohtauttaa muitakin asiantuntijoita, ollen itse tarkkaavaisena kuuntelijana, mutta kyllähän siinä aikaa ja rahaa kuluisi, eivätkä kaikki asiantuntijat ole erityisen tutkivaluonteisia, vaan enemmänkin opittujen käytäntöjen noudattajia.

Sen varaan, että voidaan a) nähdä reaaliajassa salaa etätarkkaillun monitorin näkymä, b) vaikuttaa etätarkkaillun tietokoneen käyttöjärjestelmän toimintaan (hiiren liikuttelu, tietokoneen taustaprosessien toiminnan muuntelu, visuaalisten elementtien vaihtelu, tallennuslaitteiden laitteistotason ohjauskäskyjen antaminen ym.), c) kuulla etätarkkaillun läheisyydessä olevien älypuhelinten ja tablettien kautta, mitä ääniä huonetilassa esiintyy, sekä mahdollisesti esim. d) selvityttää langattomien verkkojen ulottuvilla käyskentelevän etätarkkaillun elekieltä ja liikkumista matemaattisesti nokkelien algoritmien avulla [2] + mitä kaikkea tarkkaillun talon rakenteisiin salaa upotettu teknologia mahdollistaakaan ja mitä kaikkea ylimääräistä esim. Elisa ja Google ovat omiin laitteisiinsa lisänneet, voidaan perustaa monenlaista häirintää, jota esiintyy varmastikin suuressa määrin, vaikkei yksikään esim. mielenterveysaiheinen sivusto tällaisen esiintyvyyttä myönnäkään tunnistavansa. Ja noidenhan ei siis tarvitse tulla tehdyksi mahdolliseksi "ihan tuosta vaan", vaan niitä valmistellaan niin pitkään kuin on tarpeen (viikko, kuukausi, pidempään).

Teknologia-avusteinen häirintä on helppoa, tarkasti ajoitettavissa, monella tapaa varioitavissa, mahdollisuudet houkuttelevia ja kiinnijäämisen riski lähes olematon, joten pitääkseen oman mielensä omassa hallinnassaan, tarvitaan jotain enemmän kuin "jonkin mukavan ja rentouttavan ajatteleminen sen aikaa, että hankala tilanne menee ohitse". Kognitiivis-behavioraaliset terapiatkaan eivät tällöin ole mikään lopullinen ratkaisu, sillä niissä on lähtökohtana, että kyse on esim. jumiintuneista ajatuksista, itse itselle aiheutetuista mielialojen vaihtelusta yms.

Olisi virheellista ja tarpeettoman rajaavaa ajatella, että esim. etähäirityn tietokoneen jumiuttaminen jollakin merkitsevällä hetkellä olisi vain max. muutaman hengen toteuttamaa toimintaa, sillä poliitikkoja myöten ollaan aistittu suomalaisessa ilmapiirissä halua tehdä pitkälti mitä huvittaa, jolloin yksittäinen häirintätapahtuma voi samanaikaisesti olla osana useita tarkoituksia. Vapautta tehdä mitä huvittaa ruokitaan ajoittain mm. julkisuudessa esitetyillä listoilla siitä, mitä sääntöjä ja rajoitteita voitaisiin poistaa, mihin yhdistyy ihmisten parissa laajalti levinnyt kyvyttömyys tuntea mitä muut ihmiset tuntevat. Ts. tunnepohjaisen käytöksen ohjaantumisen korvaa päämäärätavoitteellisuus.

Useiden eri tahojen intressien kohdatessa heidän toimintansa tapaa synkronisoitua keskenään ja kuvaan tulevat mukaan myös erilaiset analysointijärjestelmät, jotka mm. tuottavat ennusteita siitä, mikä olisi jonkin tavoitteen kannalta suositeltavin tapa suorittaa häirintää tai jonkinlaista ohjausvaikutusta. Niitä on erilaisia, eikä kaikkien niiden käyttäminen vaadi professoriksi kouluttautumista. Tietyssä mielessä tämä on jokseenkin tylsääkin, koska häirintään ja ohjausvaikutukseen osallistuvat voivat pitää jalkansa pöydän päälle nostettuna, syödä pizzaansa ja kokea, että he ovat jonkinlaisten voittajien puolella, koska he ovat saaneet automatisoitua asiaintilojen tietynlaisena pysymisen. Omasta mielestäni tällainen on osoitus huonosta pelihengestä, mutta sitä mukaa kun jopa esim. satelliittijärjestelmistä ja muista teknisesti hienostuneemmista ratkaisuista tulee jokapojan ja jokatytön välineitä, joita voi pientä korvausta vastaan lainata tai muuten päästä käsiksi, kiinnostus laadukkaaseen muihin ihmisiin vaikuttamiseen pitkälti kaikkoaa. Reality checkinä voi käyttää vaikkapa phys.org, instructables.com ja indiegogo.com. Darknettiin yms. en viitsi viitata, koska ne vaikuttavat lähinnä jonkin scifi-elokuvan yhteyteen väsätyltä hassulta lisämateriaalilta.

[1] Tyrosine metabolism - Reference pathway
http://www.genome.jp/kegg-bin/show_path ... 350+C00544

[2] Wi-Fi signals enable gesture recognition throughout entire home
http://www.washington.edu/news/2013/06/ ... tire-home/

(tämä teksti sisälsi siis kysymyksenkin, jos satuit huomaamaan..)

[KB7s]

Minua kiinnostaisi tietää millä tavoin yksilö voi varautua "near worst case"-skenaarioihin, sillä hiilihydraattipitoisen tuotteen pitäminen käyttövalmiina puolustuskeinona häirinnän glukoosia kuluttavuutta vastaan ei pysäyttäne tehokkaasti, saati hienostuneesti, muita häirinnän indusoimia stressireaktioita. Näitä olisivat mm. hippokampuksen ja otsalohkon etuosan aivokuoren toimintaan vaikuttavat (episodinen muisti, deklaratiivinen muisti, kognitiivinen kartta, päättelykyky, emotionaalinen kontrolli ym.). Liikunnallisen aktiivisuuden jälkeen ravinto lienee kuitenkin eräs helpoimmasta häirinnän toimivuuden ehkäisykeinoista. Kartat elimistön metaboliikasta ovat sinänsä ihan mielenkiintoisia, mutta eihän niitä ilman soveltuvaa pohjatietoa ymmärrä (esim. tyrosiinin metaboliikasta kertova kartta [1]). Olisi kiva, jos olisi jokin soveltuva toimintajärjestys sellaisen ymmärryksen hankkimiseksi, joka mahdollistaa "arkista lässytystä syvemmälle" menevän keskustelun "elimistön asiantuntijan" kanssa. Eräänä vaihtoehtona runsaalle itsensä opettamiselle olisi palkata yhdenlainen asiantuntija keskustelemaan toisenlaisen asiantuntijan kanssa ja tarvittaessa kohtauttaa muitakin asiantuntijoita, ollen itse tarkkaavaisena kuuntelijana, mutta kyllähän siinä aikaa ja rahaa kuluisi, eivätkä kaikki asiantuntijat ole erityisen tutkivaluonteisia, vaan enemmänkin opittujen käytäntöjen noudattajia.

Liittyykö tämä Sokerin mittaukseen Apple Watchilla? http://hopeinenomena.net/viewtopic.php?f=71&t=219786