Jos WLAN pystytetään harvaan asutulle alueelle, ja lähettimen teho / antennit asennetaan siten että verkon kuuluvuusalue leviää vain halutulle alueelle sekä jos luottaa kaikkiin verkon käyttäjiin niin mikäs siinä. Monet toimivat juuri tällä tavalla. Ulkopuolisten käyttäjien tunkeutumisriski on todennäköisesti olematon. Jos taas pystyttää verkon tiheästi asuttuun taajamaan, eikä voi olla varma ketkä avointa verkkoa käyttävät, verkon väärinkäytön riski on suurempi.Vietin juuri juhannusta paikassa, jossa isäntäväki piti verkkoaan auki. Ei se ollut vahingossa suojaamatta, se oli valinta. Päätös jakaa verkkoaan naapureille voi olla myös ideologinen ratkaisu. Ja mun mielestä tällainen valinta voi olla ihan perusteltu. Se mitä tarvittaisiin, olisi oikeaa tietoa riskeistä ja miten avoimen verkon kanssa niitä riskejä vältetään.
Esimerkiksi, onko eroa sillä, jos jättää verkon salaamatta vs. salattu verkko, jonka salasana on helposti saatavissa (esim verkon nimi olisi pwsalasana)?
Jos verkko on havaittavissa, lähettimen malli on tunnistettavissa verkkotunnuksesta (SSID), esim. THOMPSON ja käytetään tehdasasetuksia, salasanan löytää todennäköisesti laitevalmistajan verkkosivulta ladattavasta manuaalista. Jos verkon suojauksessa käytetään WEP-salausta, suojauksen murtaminen verkkoliikenteen passiivisella kuuntelulla kestää muutamasta minuutista muutamiin tunteihin. Kuten aikaisemmin kirjoitin, tätä varten löytyy runsaasti ilmaisia ohjelmia jotka ovat varsin helppokäyttöisiä. WPA-salaus on turvallisempi. Jos salasana on lyhyt, selväkielinen sana sen murtaminen on helpompaa kuin sellaisen joka on pitkä (esim. 13 merkkiä) ja sattumanvarainen sarja merkkejä. SSID:n piilottamisesta ei ole paljoakaan hyötyä, koska esim. sniffausohjelma Kismet nuuskii sen joka tapauksessa.
Jos verkon suojaa helposti arvattavalla/murrettavalla (WEP) salasanalla, on se mielestäni lähes sama asia kuin jättäisi verkon suojaamatta. Salaaminen suojaa wlan-lähettimen ja tietokoneen välisen liikenteen siten, ettei verkon kuuntelulla pääse käsiksi verkkoliikenteen sisältöön eikä verkkoon tunkeutuminen onnistu ilman salauksen murtamista.
Uskon että tästä näkökulmasta katsottuna freemem on oikeassa. Suojattuun verkkoon liittyminen lienee aina rikos, vaikka salasana olisikin helposti arvattavissa tai murrettavissa. Suojaamattoman verkon käyttö on helppo perustella vahingolla tai tietämättömyydellä eikä tällaisesta lienee tuomita jos käyttäminen on ollut tavanomaista verkon käyttöä (MuTu)freemem kirjoitti:
Esimerkkiisi vapaa ja helposti arvattava salasana, hyvä kysymys, käsittääkseni suurin ero tuossa on lakitekninen, on helpohkoa esittää asia siten että on tietämättään tai vahingossa käyttänyt toisen täysin salaamatonta yhteytttä, kun taas jos pitää salasana arvata, vaikkakin helppo sellainen, ei kyseessä voi olla vahinko tai tietämättömyys siitä että nyt ei olla omassa verkossa.
edit: muutama tarkennus ja typo