nikusa kirjoitti: ↑27.1.2024 klo 21.24
EU voi nähtävästi edellyttää, että softia voi asentaa mistä vain ja maksunvälityksen voi hoitaa muuten kuin AppStoren maksuilla. Mutta Apple, kuten kuka tahansa muukin, voi veloittaa alustansa (iOS) käytöstä, kuten Apple aikookin tehdä mm. Core Technology Feen muodossa. Sellaista lakia ei todennäköisesti voida säätää, että Apple saa tehdä voittoa vain iPhone-laitemyynnillä, eikä myös iOS-nimisellä alustalla.
Tuossa puututtaisiin aika hurjalla tavalla elinkeinovapauteen. Miksi investoida enää mihinkään, jos EU sanoo, että miljardi-investoinnin (iOS) pitää olla kaikkien aivan vapaasti käytettävissä? Itse asiassa jo nämä nykyiset vaatimukset ovat tästä näkökulmasta aika kummallisia, etenkin Applen markkinaosuus huomioiden. EUn asettamat liikevaihto- ja käyttäjämäärärajat on nopalla heitetty. Esimerkiksi pelikonsolit, joissa softajakelu on suljettu, ovat täysin tämän sääntelyn ulkopuolella ja saavat jatkaa kuten ennen.
Koko DMA on tietysti pitkälti geopolitiikkaa. Isot EU-maat Saksa ja Ranska ovat digitalisaatiossa kivikaudella ja EUssa kuvitellaan, että se on amerikkalaisten jättien vika, vaikka kyllä se vika löytyy peiliin katsomalla.
nikusa kirjoitti: ↑31.1.2024 klo 22.41
Koko DMA on syntynyt lähinnä siitä, että eurooppalaiset eivät pysty kilpailemaan, eikä DMA sitä myöskään tule muuttamaan. Osa DMAn vaatimuksista on täysin järjettömiä, kuten vaikkapa pikaviestinten pakottaminen keskenään yhteensopiviksi. Sehän tappaa kilpailun jos EU-komissio päättää mitä featureja saa olla.
Komissio näytti vahvistaneen, ettei iMessage ole DMA:n piirissä määrällisen kynnysarvon ylittymisestä huolimatta. Vaikuttaa aika oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta tavalta jalkauttaa tekstinpätkä, vai mitä? EU:n vinkkelistä yhteentoimivuuden puute antaa jättiläisille mahdollisuuden hyötyä verkostovaikutuksista, mikä heikentää kilpailullisuutta. Mammutit tarjoavat palvelujaan osana ekosysteemiään, mikä pahentaa vaihtoehtoisten palveluntarjoajien markkinoille pääsyn esteitä ja lisää loppukäyttäjän kustannuksia. Nimeäminen ei ole arpapeliä, hirttäydy kynnysarvoihin tai koske aloja, joiden merkitys sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on vähäisempi.
DMA ei pyri pilkkomaan mitään tai estä voitontavoittelua, vaan luo puitteet ja pelisäännöt sille, että PK-yritysten toimintaedellytykset ovat reilut ja kilpailulliset teknologiamammuttien sanelupolitiikan sijaan ja loppukäyttäjän eduksi. DMA:n ensisijainen tavoite on edistää pienempien yritysten pääsyä markkinoille. Elinkeinovapaus ei tarkoita vapautta estää tai vääristää kilpailua tai rajata muiden yritysten vapautta kohtuuttomilla sopimusehdoilla.
Mistä syntyy ajatus siitä, että EU:n tai komission intresseissä ja näkemys olisi, että on kohtuullista ja kilpailullista viedä Applen ja Googlen luoman markkinan kaikki massit ja asettaa App Store & Google Play ilmaiskäyttöön millä tahansa ehdoin? Lapussa ei ihan näinkään sanota. Nähtäneen äärimmäisintä olkiukkoa maltillisempi komission kanta, mutta Applen ehdotus, käytännössä pitkälti vallitsevan asiantilan jatkumo, ei tosin riitä.
EU ei ole yksin vahvistaessaan pelisäännöt digimarkkinoille. Läpi 2000-luvun jatkuneen villin lännen aika alkaa olla taputeltu, ja uutta sääntelyä pukkaa liukuhihnalta siellä ja täällä. Jäsenmaiden kansallista sääntelyä on jo nähty, ja vaarana olisi, että sisämarkkinat pirstaloituisivat edelleen. Myös Britannian aikomus on seurata perässä oman DMA-vastineensa kanssa jo syksyllä. Japanilla on kai oma harjoituksensa kolmansien osapuolien sovelluskauppojen mahdollistamiseksi. Australia, Kanada, Etelä-Korea...Kotikonnuillaan Apple saa olla oikein tyytyväinen, jos maan oikeusministeriö ei nosta kannetta yhtiötä vastaan kilpailua rajoittavista käytännöistä.
United States v. Apple Inc. on ihan mahdollinen.
