Elämän ja kuoleman rajamailla

[Leader dog]

Lentäminen on varmaan tietoisesti otettu riski, mutta niin on kaikki muukin . Eipä sitä vaan tule ajateltua kun lähtee eri aktiviteetteihin.

Btw. Teet niin tai näin, niin lähtö tuonpuoleiseen on ennemmin tai myöhemmin varmaa, ketään ei tänne ole jäännyt.
Tämä lienee absoluuttinen totuus.

[KunkkuJ]

... lähtö tuonpuoleiseen on ennemmin tai myöhemmin varmaa, ketään ei tänne ole jäännyt.
Tämä lienee absoluuttinen totuus.

Kyseisen ajankohdan lähestyessä kiihtyvällä vauhdilla kiinnostus tuonpuoleisen kuulumisista on kovasti lisääntynyt. Vahinko, kun siitä aiheesta on tässä uutiskylläisessä maailmassa tosi vaikea saada luotettavaa tietoa.

[Mikael K.]

Meillä käärmeöljykauppiailla on tässä suhteessa joitakin etuja puolellamme...

[Leader dog]

Lähdettekö tuonpuoleiseen ehkä keskiarvoa aiemmin?

[Mikael K.]

Tuskin siihen on tarvetta. Kunhan sanoin jotakin humoristista vakavan aiheen äärellä.

[ManiMicci]

Aurelius.jpg

[Latvastalaho]

Tosiasia on se että ei kukaan selviä täältä hengissä. En laita tähän google linkkiä todistaakseni tämän väittämän. Kuka määrittelee sen mikä on sopiva pituus elämälle, tai kuinka pitkään joku saa elää (huomatkaa en puhu erikseen ihmisistä ja eläimistä). Monet pitävät ihmisiä ylivertaisina, mutta todellisuudessa ihmiset ovat todella nuori laji suhteessa muihin lajeihin. Jos ihminen tai eläin kuolee ennenaikaisesti, niin se kuolee (luonnollisesti, tapaturmaisesti tai muuten)... mitä sitten... ? Elämä jatkuu toisten kautta...

[adele]

Koen, että tätä kovin rajallista elämää voi olla hyödyllisempää käyttää johonkin muuhun kuin nettisurffailuun. Ja kun tätä homppua joskus katselen, tulee väistämättä mieleen, että moni muukin tarvisi jonkinlaisen herätyksen elämässään, että ymmärtäisi, miten naurettavista asioista täällä väännetään.

Mikä muka voisi olla hyödyllisempää kuin nettisurffailu? Erityisen hyödyllistä on Homppuilu, eli surffailu täällä.

Ja miten niin muka rajallinen elämä? Meille kaikille oikeauskovaisille on luvattu ikuinen elämä Herrassa. Eli pistä uskosi kuntoon, niin jo kohta tapaamme Paratiisissa, jossa sitten voimme viettää ikuisuutemme kinaamalla keskenämme ja muiden valon nähneiden Homppulaisten (vain umpiheterot) kanssa, jotka ovat temmattu kanssamme.

Ymmärtääkseni koirat eivät pääse Taivaaseen, mikä on selvä puute, mutta kamerakalustosta en ole nähnyt kieltävää mainintaa, joten voimme jatkaa objektiivikauppoja ja vertailla kalustoa. Mikä voisi olla riemukkaampia tapa viettää ikuisuutta? Itse tuskin maltan odottaa.

[KunkkuJ]

Ja miten niin muka rajallinen elämä? Meille kaikille oikeauskovaisille on luvattu ikuinen elämä Herrassa. Eli pistä uskosi kuntoon, niin jo kohta tapaamme Paratiisissa, jossa sitten voimme viettää ikuisuutemme kinaamalla keskenämme ja muiden valon nähneiden Homppulaisten (vain umpiheterot) kanssa, jotka ovat temmattu kanssamme.
Ymmärtääkseni koirat eivät pääse Taivaaseen, mikä on selvä puute, mutta kamerakalustosta en ole nähnyt kieltävää mainintaa, joten voimme jatkaa objektiivikauppoja ja vertailla kalustoa. Mikä voisi olla riemukkaampia tapa viettää ikuisuutta? Itse tuskin maltan odottaa.

Minä olen aina pyrkinyt pitämään suhteet yläkertaan kunnossa, etenkin nyt, kun muutto sinne lähestyy päivä päivältä kovaa vauhtia. Niinpä tiedustelin sieltä noiden väitteittesi paikkansa pitävyyttä. Tänä aamuna aamuteetä juodessani sain vastauksen. Siinä todettiin, että sinä olet elänyt niin jumalatonta ja syntistä elämää, että taivaspaikasta on turha haaveilla. Mainittiinpa syntilistasi yhteydessä ne lukemattomat minuun ja muihin viattomiin ihmisiin kohdistuneet ilkeilysikin.
Vaikka pystyisitkin tekemään parannuksen ja pääsemään taivaan iloihin, kamerakauppoja en tule siellä kanssasi tekemään, en edes neuvottelemaan. Sain viime kerrasta tarpeeksi. Muistatko, miten käytit hädänalaista tilaani hyväksi ja veit ne parhaat objektiivit pilkkahinnalla?
Anteeksi, kun tulin kääntäneeksi keskustelun pois alkuperäisestä aiheesta. Mutta tavallaanhan tämä on jatkoa keskustelulle. Kapinointia yläpuolellamme olevaa päättävää tahoa vastaan ja toisten väärässä olevien käsitysten oikomista.

[adele]

Tänä aamuna aamuteetä juodessani sain vastauksen. Siinä todettiin, että sinä olet elänyt niin jumalatonta ja syntistä elämää, että taivaspaikasta on turha haaveilla. Mainittiinpa syntilistasi yhteydessä ne lukemattomat minuun ja muihin viattomiin ihmisiin kohdistuneet ilkeilysikin.

Höpö, höpö!

Et ole lainkaan ottanut huomioon sitä, että omaan itsekin suoran yhteyden Taivaan Valoon. Ruokkoilemalla, kuten kaikki oikeauskoiset kristilliset ruokkoilijat, lähetän noita maagisia ruokkoilusta syntyviä säteitä suoraan Jumalalle, hänelle, joka tietää jokaisen hiekanjyvänkin paikan kaikilla Universumin hiekkarannoilla. Miksi joudun ruokkoilemaan, vaikka Jumala näkee suoraan hiekanjyvien sijainnin lisäksi jokaisen ytimeen, on vielä hieman epäselvää, mutta eipä vara venettä kaada.

Joka tapauksessa, viimeisten saamieni tietojen perusteella pääsen lievästä ylibuukkauksesta kärsivän Paradiison jonon ohi keräämilläni Finnairin pisteillä. Kannatti kerätä ja säästää niitä.

[Mikael K.]

Minä olen aina pyrkinyt pitämään suhteet yläkertaan kunnossa, etenkin nyt, kun muutto sinne lähestyy päivä päivältä kovaa vauhtia.

Tämähän ikävä uutinen. Juuri enempää en osaakaan kirjoittaa aiheesta vaikka se tutulta kuulostaakin.

[adele]

Tämähän ikävä uutinen.

Miten niin? Tosi uskovaisille kuten Kunkulle ja meikäläiselle kuoleman lähestyminen on puhtaasti hyvä uutinen. Tiedämmehän pääsevämme nykyisestä kärsimyksestämme ikuiseen onneen. Taivaan loputtomaan valoon. Mitä nopeammin, sitä parempi.

Mutta myönnän, että olemme harvinaisia poikkeuksia uskovaisten joukossa. Itse asiassa taidamme olla melkein ainoita. Näet asiaa on tutkittu jo monesti.

Sillä toisin kuin meikäläinen uskova luulisi ovat uskovaiset parantumattoman sairauden edessä halukkaimpia käyttämään aggressiivia hoitokeinoja pidentääkseen elämäänsä ilman toivoa paremmasta kuin ei-uskovat.

Tuossa viimeisessä tutkimuksessa (samoin kuin aiemmissa) myös paljastui, että mitä enemmän hoidettava sai tukea muilta uskovaisilta, sitä huonompi oli hänen, eli kuolevan elämän laatu viimeisinä aikoina. (Hieno termi tuo Viimeisinä Aikoina, sillä elämmehän nuita juuri nyt).

Joku kiittämätön irvileuka voisi nähdä edellisessä jotain ristiriitaa uskon ja toiminnan välillä, mutta voin varmuudella sanoa, että sitä ei ole. Kaiken idea on vain että mitä enemmän kärsii, sitä kirkkaamman kruunun saa.

[Mikael K.]

Tämähän ikävä uutinen.

Miten niin? Tosi uskovaisille kuten Kunkulle ja meikäläiselle kuoleman lähestyminen on puhtaasti hyvä uutinen. Tiedämmehän pääsevämme nykyisestä kärsimyksestämme ikuiseen onneen. Taivaan loputtomaan valoon. Mitä nopeammin, sitä parempi.

No, eikös se nyt ole ikävä uutinen jos toinen on kuoleman kourissa? Eikä sekään minusta vaikuta aikuismaiselta toiminnalta, että mielessä on vain pilkka. Sillehän minä en voi mitään mutta ajatella kuitenkin kannattaa voisiko sitä omaa asennetta ruuvata johonkin suuntaan. Mehän emme lopulta tiedä mitä rajan takana on. Se on puhtaasti uskon asia. Siksi kannattaisikin elää sillä tavalla, että oli miten päin vaan niin elämä olisi mahdollisimman hyvä.

[KunkkuJ]

Ikävä sanoa, sillä asian ei todellakaan kuuluisi olla näin, mutta olen samaa mieltä tuon pakanan, Adelen kanssa. Tämä usko, johon meidät on kasvatettu, sisältää paljon ristiriitaisuuksia. Asia, mikä on usein viime aikoina pyörinyt mielessä, on vakavasti sairaisiin ja kuoleviin suhtautuminen. Minulle ei valkene se, miksi ihmeessä se sairaiden parantaminen ja lähes kuolleista herättäminen on niin in monessa uskonsuunnassa, lahkossa, tai miten niitä haluaakaan nimittää. Monesti ihminen on kaikkien kalvavien sairauksien ohella myös iältään kypsä jättämään tämän vaelluksen, mutta niin vaan niitä halukkaita parantumisen rukoilijoita riittää. Jos näkö on heikko, kuulo mennyt ja ajatustoiminta olematonta, onko se enää tavoittelemisen arvoista elämää, etenkään, jos siellä rajan toisella puolella odottaa parempi elämä?
Tämmoisia sitä tulee usein tässä iässä ja elämänvaiheessa mietittyä. Näin tekee näköjään myös Adele, eikä mikään ihme, onhan hänkin jo puhtaasti sillä elämän loppusuoralla. Toki tämä pohdiskelu koskee kaikkia homppulaisia. Vaikka miten yritätte unohtaa, niin kyllä se kuolema lähestyy samalla tavalla teitä jokaista. Päivä päivältä, vääjäämättä. Nyt onkin korkea aika miettiä, kannattaako langeta elämään adelen pakanallisia harhaoppeja seuraten. Uskokaa minua, kukkahattutäti houkuttelee teitä turmion tielle!

[Mikael K.]

Ikävä sanoa, sillä --

Ristiriitaisuuksia; niitä elämä on täynnä. Osa kaiketi ratkeaa ja osa ei. Omia pohdintojani voi lukaista joulutarinasta. Siinä noita kysymyksiä on pohdittu yhdestä näkökulmasta.

Voisiko se olla elämätöntä elämää, kun ei halutakaan elää ihmisiksi vaan halutaan kaikkea muuta. Rajallisuus. Sen huomaamalla kaiketi inhimillistä elämää voisi tarkastella huolettomammin. Nykyisin kaikki haluavat olla niin omia herrojaan, että pienikin kivi kengässä suistaa ojaan. Rajallisuuden näkemällä näkee mielestäni myös muuta, kun ei tarvitse koko ajan kiinnittää huomiota siihen miten ne rajat saisi rikki.

[adele]

Rajallisuuden näkemällä näkee mielestäni myös muuta, kun ei tarvitse koko ajan kiinnittää huomiota siihen miten ne rajat saisi rikki.

Olet aivan oikeassa. Rajallisuus ja rajallisuuden hyväksyminen on se juttu. Meillä kaikilla on käytössä rajallinen aika. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.

Juuri ahneus, tuon rajallisuuden hyväksymättömyys on luonut maailman kaikki uskonnot. Keksitään satuja, joiden tehtävä on tuoda, heille, jolle mikään ei riitä, lohtua ja luoda katteetonta optimismia.


Mitä joulutarinaan tulee, niin pari kommenttia. (Tarinassa noin 47 juttua johon voisi tarttua). Joka tapauksessa tarinasta puuttui vain elämä.

Naimisiin hän ei ollut ikinä ehtinyt, kun kalastus vei kaiken ajan ja mielenkiinnon.

Pitää ymmärtää, että elämä on valintoja ja osin nollasummapeliä. Ahneus yhteen suuntaa rajoittaa valintoja toisaalla. Eli Pekka oli eräänlainen aikansa peräkammarinörtti. Jos elää peräkammarinörtin elämää, tehden peräkammarin nörtin valintoja, niin elämä alkaa muistuttaa peräkammarinörtin elämää.

Yksinäisyys oli Pekan tragedioista suurimpia. Kukaan ei ollut tietoinen jos pienessä mökissä elävä jo keski-iän ylittänyt mies sairastuisi tai muuten vain menehtyisi.

Ja yksinäisyyden suurin manifesti ongelma on nirrin lähteminen ilman että kukaan tietää? Tuntuu aika kaukaa haetulta ja tuohon vaivaan on saatavana tekniikkaa, joka viestittää että kaikki ei ole kunnossa.

Kyllä ymmärtääkseni parisuhteen tärkein merkitys on kokemus toisen hyväksymisestä ja sen hyväksymisen mukana tuomasta fyysisestä ja psyykkisestä läheisyydestä. Ihan sama miten käy lopussa kunhan on joskus saanut maata lusikka-asennossa läheisen kanssa, kokien illusionäärisen yhteisöllisyyden tunteen.

Kaikesta huolimatta Pekka oli kiitollinen saamastaan elämästä. Hän ymmärsi sen, että säiden ja ilmojen säätelijä oli kiinnostunut hänenkin elämästään.

Kiitollinen saamastaan elämästä? Lähtökohtaisesti kiitollisuuteen ei ole mitään syytä. Ihminen tulee maailmaan kahdesta syystä:

• 1. olet vahingossa pistetty alulle.
  2. olet tullut täyttämään tänne jotain vanhempiesi tarvetta.

Mitään muita syitä syntymiseesi ei ole. Edelllämainitetyista syistä voi tietysti jokainen vapaasti valinta tuntea kiitollisuutta, tai muita tunteita ties ketä kohtaan. Tunteet ovat vapaasti valittavissa ja siten kaikki valhetta.

Epäselväksi jäi miten ”Ilmojen Säätelijä” oli kiinnostunut Pekan elämästä?

Toivo, se oli Pekalle tärkeää. Vaikka nykyisyys oli nuhjuista kuin loskainen lumi niin se oli kuitenkin pieni riesa sen rinnalla, että toivo säilyi eheänä.

Toivo mistä? Tulevasta kirkkaudesta 72 neitsyeen kanssa Paratiisin ikuisuudessa, jossa viimein pääse lusikoimaan ja suuseksiä harrastamaan? Mikä on moisen toivon ja katteettoman optimismin ero?

Entä jos Pekka ottaisi ja lähtisi huoriin? Vaikka avoimesti maksullinen seksi ei olekaan henkisesti piilomaksullisen seksin veroista, niin mitä jos hän reissullaan huomaisi valinneensa elämässään väärin. Kaikki ne saadut kalat eivät olekaan korvanneet elämätöntä elämää?

Myisi kaiken mitä omistaa ja lentäisi Argentiinaan tanssimaan tangoa ja juopottelemaan?
Tai vaihtoehtoisesti sytyttäisi mökkinsä tuleen ja kävelisi rantaan, jossa työntäisi ranteet kylmään veteen ja vetäisi ne puukolla auki?

Vasten aaltoa purjehtiminen saisi paikatkin irtoamaan hampaista ja johtavan laipioiden halkeamisiin

Yleensä, siis jos meri on vapaa sen kulkua muuttavista saarista tai matalikoista, aallokon suunta seuraa tuulen suuntaa pienellä viiveellä. Purjehtiessa kilpaveneet nousevat noin 45° kulmaan suhteessa tuuleen. Tavisten veneet luovivat viitisen astetta alemmalla kurssilla. Nuista seuraa se, että ”aaltoa vasten purjehtiminen” on hyvin harvinainen poikkeus, joka käytännössä tapahtuu vain tuulen suunnan äkillisen muutoksen jälkeen tai vaihdettaessa kryssatessa halssia.

[Mikael K.]

Ensiksi, kiitos palautteesta adele. Pitääkin pohtia yksityiskohtia tarkemmin, kun kirjoitan seuraavan tarinan jossakin. Kritiikkisi oli tässä suhteessa hyvää ja terveellistä. Tämän lisäksi jäin pohtimaan seuraavia lainaamiani kohtia.

Mitä joulutarinaan tulee, niin pari kommenttia. (Tarinassa noin 47 juttua johon voisi tarttua). Joka tapauksessa tarinasta puuttui vain elämä.

--

Ihminen tulee maailmaan kahdesta syystä:

• 1. olet vahingossa pistetty alulle.
  2. olet tullut täyttämään tänne jotain vanhempiesi tarvetta.

Mitään muita syitä syntymiseesi ei ole. Edelllämainitetyista syistä voi tietysti jokainen vapaasti valinta tuntea kiitollisuutta, tai muita tunteita ties ketä kohtaan. Tunteet ovat vapaasti valittavissa ja siten kaikki valhetta.

--

Tai vaihtoehtoisesti sytyttäisi mökkinsä tuleen ja kävelisi rantaan, jossa työntäisi ranteet kylmään veteen ja vetäisi ne puukolla auki?

Kirjoititko elämästä samassa merkityksessä tarinan kohdalla verrattaessa sitä ihmiselämään? Vai ovatko ne sama asia? Mitä se elämä sitten on jos sitä ei ole? Jos se on vain sattumaa niin miksi siitä sitten pitää kirjoittaa, niin kuin se jotenkin koskettaisi? Minusta vaikuttaa siltä, että annettu selitys, sattuma, ei avaa tai tyydytä elämän eksistentiaalisia merkityksiä. Tietysti ne voi selittää pois mutta eikö elämä ole silloin vain varjoelämää verrattuna siihen, että elämällä olisi merkitys?

Näin kirjoittaessani ei kuitenkaan pidä sortua ylitulkintaan. Vaikka pohjani on tiedossa niin en ole silti täysin varma siitä, että näkisin elämässäni olevan suuren merkityksen. Epäilen sitä usein ja ehkä kaikki merkitykset katoavat monesti tässä prosessissa. Silti normaalisti arkipäivässä ilman kriisejä eläessä merkityksellisyys on läsnä. Mitä se siten lopulta on? Minä tuskin valloitan viimeisiä vuoren huippuja tai saan nimeni viisaiden kirjoihin. Siltikin kaiken normaaliuden keskellä minulle ei ole samantekevää suhtautua vihamielisesti elämään.

Onko se sitten katteetonta optimismia vai vain halua löytää ja nähdä merkityksiä kaiken kaaoksen keskellä? Hieman samaan tapaan kuin jos osaa erottaa syyn ja seurauksen tapahtumien kulussa vaikka se ei olisi aivan ilmeinen läheltä tarkasteltaessa. Vai onko sen taustalla jotakin sellaista, jonka selittäminen sitä kokemattomalle on vaikeaa? Joka tapauksessa toivo tai ehkä jopa usko siihen, että kaikella on lopulta jokin syvempi merkitys kuin minkä silmät näkevät on se elämää kannatteleva elementti.

[amanita]

Koetin kovasti pyöritellä edeltävien kiinnostavien viestien tuomia ajatuksia mielessäni, saada oma tulkintani siitä, mitä elämä on. En osaa sitä sanoa, en ainakaan sanoiksi tulkita.

Sen osaan sanoa, että minulle elämän tarkoitus on oivaltaa elävänsä, kyse ei kuitenkaan mitenkään liity siihen, että kappas, hengitän, liikun ja haluan syödä, juoda ja naida.
Oletan että tuon oivalluksen edellytyksenä on kullekin ominainen määrä elettyä syömis-, juomis- jne. -elämää. Oivalluksen saatuaan huomaa maailman ympärillään muuttuneen, ja ennen kaikkea alkaa matka löytää se, kuka ja mikä "minä itse asiassa ja oikeasti olen".

[MacFinn]

Minulle kyllä selvisi jo alle kolmekymppisenä kuka ja mikä oikeasti olen. Paljon on elettyä elämää takana mutta tuo kuka ja mikä on edelleen sama.

[pallo]

^Jos noin on, on ollut mullan alla lopun elämäänsä. Jokainen tapahtuma muuttaa, huomaa sitä tahi ei, monesti huomaa paljon myöhemmin. Jotkut myös pyrkivät parempaan minään, saavuttaen sitä tahi ei.

[adele]

Jos se on vain sattumaa niin miksi siitä sitten pitää kirjoittaa, niin kuin se jotenkin koskettaisi? Minusta vaikuttaa siltä, että annettu selitys, sattuma, ei avaa tai tyydytä elämän eksistentiaalisia merkityksiä. Tietysti ne voi selittää pois mutta eikö elämä ole silloin vain varjoelämää verrattuna siihen, että elämällä olisi merkitys?

Jos elämällä olisi joku tarkoitus tai merkitys, se olisi pystytty jonkun toimesta varmasti tähän mennessä osoittamaan. Se, että elämällä ei ole merkitystä tai tarkoitusta ei kuitenkaan poista sitä, etteikö jokainen voisi keksiä ne omalle elämälleen tai etteikö merkityksettömyyden ja tarkoituksettomuuden pohjimmiltaan hyväksyvä voisi nauttia elämästään.

Lasi hyvää viiniä, taide-elämys, läheisen kanssa lusikoiminen tai auringonlaskun katsominen voivat kaikki olla nautinnollisia ja merkityksellisiä tapahtumia, vaikka tietää kaikessa olevan kyse vain Huimasta Sattumasta. Ehkäpä juuri sen kaiken täyden merkityksettömyyden ja tarkoituksettomuuden edessä ne muuttuvat kokemuksina vielä mystisimmiksi ja merkityksellisimmiksi?

Kierrämme miljardien tähtien Milky Way-galaksissamme sen keskustaa 360 kilometriä sekunnissa, jossa yksi kierros kestää 360 miljoonaa vuotta. Minne tahansa katsomme avaruuteen näemme miljardeja muita oman galaksimme kaltaisia galakseja niiden miljardine tähtineen.

Kun vielä tiedämme, että tämä kaikki näkyvä materia on vain noin 5% kaikesta Universumin energiasta ja massasta, jolla on ainakin 10 ulottuvuutta, niin mikä voisi olla ihmeellisempää? Joidenkin lähi-idän 2000 sitten eläneiden vuohipaimenten maailmankatsomukselle, tiedoille ja uskomuksille perustettu uskomusjärjestelmä sen epäloogisuuksineen ja tarkoituksineen?

… halua löytää ja nähdä merkityksiä kaiken kaaoksen keskellä?

Kaiken merkityksettömyyden ja tarkoituksettomuuden sisällä kaaokselle on osoitettavissa sekä merkitys ja tarkoitus. Kaaos on kaiken näkemämme monimuotoisuuden takana. Ilman kaaosta ei ole mitään kehittynyt. Kaaos on miljoonien mutaatioiden takana, joista se yksi toimiva vie elämän edellytykset aikaisemmilta kilpailijoilta.

Kaaos on meteroriitti, joka pyyhkäisee pitkälle jalostuneet elämänmuodot planeetoilta, tehden tilaa uusille elämänmuodoille, jotka kaaos taas pyyhkii olemattomiin. Ilman kaaosta ihmisellä ei olisi ollut mitään mahdollisuutta syntyä ja kukoistaa, vai kuvittelisiko joku todella pärjäävänsä jollekin yli satamiljoonaa vuotta kehittyneelle tappamis- ja syömiskoneelle?

Uskomusjärjestelmät kutsuvat kaaosta Jumalaksi.

…jos osaa erottaa syyn ja seurauksen tapahtumien kulussa vaikka se ei olisi aivan ilmeinen läheltä tarkasteltaessa. Vai onko sen taustalla jotakin sellaista, jonka selittäminen sitä kokemattomalle on vaikeaa? Joka tapauksessa toivo tai ehkä jopa usko siihen, että kaikella on lopulta jokin syvempi merkitys kuin minkä silmät näkevät on se elämää kannatteleva elementti.

Ihminen luonnostaan pyrkii etsimään selityksiä tapahtumille. Olivat ne sitten selitettävissä tai eivät. Tapahtumien selityksessä lyömätön perussääntö on turvautua sielunveljesi fransiskaanimunkki Vilhelm Occamilaisen partaveitseen, jonka mukaan ei tule olettaa enempää kuin on tarpeen ja yksinkertaisin selitys (joka tapahtuman selittää) on todennäköisimmin paras selitys.

[Hulkman]

^ Ensimmäisessä kappaleessa on ripaus totuutta ja harhaoppisuutta. Tiedämme asioista hyvin vähän, täten elämän tarkoitus tai merkitys on toistaiseksi hämärän peitossa. Kunnes ratkaisemme maan salat, voimme keskittyä etsimään totuutta avaruudesta, mistä tiedämme mitä sieltä löytyy, jos vastaan tulisi vaikka meidät kehittänyt muinainen muukalaisrotu, joka antoi meille ne vanhan vuohipaimenet kymmenine käskyineen? Raakalaisina voimme olla lähes varmoja siitä, että emme tule koskaan ymmärtämään keitä olemme.

[adele]

Se, että "tiedämme asioista hyvin vähän" ei suinkaan tarkoita sitä että hämärän peitossa olevat asiat tulisi täyttää omaa tai jonkun toisen mielikuvitusta käyttäen "muinaisella muukalaisrodulla, joka antoi meille ne vanhat vuohipaimenet kymmenine käskyineen".

Se, että " elämän tarkoitus tai merkitys on (mielestäsi) toistaiseksi hämärän peitossa" ei tarkoita sitä että sellainen tarkoitus ja merkitys olisi ylipäätään olemassa. Täysin järkeä vailla olisi keksiä itse moinen tarkoitus, jota sitten markkinoisi muille universaalina totuutena tänän malliin:

"Kaksituhatta vuotta sitten maaginen puuseppä naulattiin puuhun, jolla naulaamisella meidät vapautettiin synneistä, jotka hänen Faijansa oli luonut, koska olihan Faija luonut koko Universumin, itse asiassa tuo puuseppä ja hänen isänsä ovat sama henkilö. Tarinan alussa puhuva käärme vietteli alastoman naisen haukkaamaan taikahompusta, joka haukkaus sitten korruptoi ihmisen. Nyt sitten, jos emme usko maagiseen puuseppään ja tähän koko tarinaan, niin joudumme kuoleman jälkeen maanalainen paikka, jossa palamme ikuisessa tulessa loputtomasti kärsien."

No, ehkä se meni noin. Mitä sitä vanhoja muistelemaan. Katse kannattaakin kääntää tulevaisuuteen. Jos katsomme teorioita maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta, niin on neljä varteenotettavaa teoriaa.

Lämpökuolemassa kaikkeuden entropia kasvaa lämpötilan laskiessa hiljalleen äärimmäisen lähelle absoluuttista nollapistettä. Tuolloin minkäänlaisen informaation välitys ei ole mahdollista. Palaako tuolloin tuli yhä Helvetissä, kun tuossa tilassa ei teorian mukaan ole lämpötilaeroja? Tuskin. Ajatuksellisesti jossain vaiheessa ennen loppua, maanalainen paikka tulineen olisi miellyttävä paikka lämpötilan laskiessa juuri sopiviin lukemiin, muiden samaan aikaan jäätyessa kuoliaaksi Paratiisissa. Eli onko Paratiisi sittenkään oikea valinta?

Loppurepeämässä taasen vaikuttava kaikkeus pienenee. Haamuenergia, pimeän energian hypoteettinen muoto, repii kaiken irti toisistaan aina pienimpään hiukkaseen asti, jolloin ne eivät voi vaikuttaa toisiinsa. Miten tuossa mallissa käy Paratiisin asukkaiden? Epikseltä tuntuu, jos myös Kunkun ja itseni kaltaiset hyvät ihmiset, jotka kellimme Paratiisin ikuisessa riemussa revitään kappaleiksi. Voiko tuosta valittaa?

Loppurysäyksessä kaikkeuden tiheys pysähdyttää laajenemisen ja kääntä sen kutistumiseksi, jolloin universumissa olisi kysessä ikuinen syklinen kaikkeus. Tässä olisi lohtuna, se että jos on jättänyt elämänsä elämättä uskonnon takia, joku toinen saa ehkä joskus uuden mahdollisuuden, tai ainakin on oletettavaa että kun sitten taas kerran keksitään uusia uskomusjärjestelmiä, niin ne ovat hieman uskottavampi kuin edelliset.

Sitten on vielä Multiversumien mahdollisuus eli teoria rinnakkaisista maailmankaikkeuksista, jotka syntyvät ja kuolevat omaan tahtiin, mutta mitään kokonaisuuden loppua ei ole. Tässä tapauksessa mietityttää, että voiko Paratiisin siirtää toiseen maailmankaikkeuteen jos omassa maailmankaikkeudessa olosuhteet muuttuvat liian haastaviksi? Vähän niin kuin Paratiisien ”white flight”.

[arisel]

Tämä taitaa sopia hyvin adelen viestin jatkoksi!

Tähtitieteilijät löysivät avaruudesta "Jumalan käden"

Jumalan käsi.jpg

[Hulkman]

...ei suinkaan tarkoita sitä että hämärän peitossa olevat asiat tulisi täyttää omaa tai jonkun toisen mielikuvitusta käyttäen.

Muna vai kana, Jumala vai alkuräjähdys, ehkäpä elämme matrix-maailmassa, mutta senkin jälkeen sama arvuuttelu jatkuu. Emme yksinkertaisesti tiedä ja maasta käsin kaikki on pelkkää villiä spekulaatiota.

...ei tarkoita sitä että sellainen tarkoitus ja merkitys olisi ylipäätään olemassa. Täysin järkeä vailla olisi keksiä itse moinen tarkoitus, jota sitten markkinoisi muille universaalina totuutena tänän malliin:

"Kaksituhatta vuotta sitten maaginen puuseppä naulattiin puuhun, jolla naulaamisella meidät vapautettiin synneistä, jotka hänen Faijansa oli luonut, koska olihan Faija luonut koko Universumin, itse asiassa tuo puuseppä ja hänen isänsä ovat sama henkilö. Tarinan alussa puhuva käärme vietteli alastoman naisen haukkaamaan taikahompusta, joka haukkaus sitten korruptoi ihmisen. Nyt sitten, jos emme usko maagiseen puuseppään ja tähän koko tarinaan, niin joudumme kuoleman jälkeen maanalainen paikka, jossa palamme ikuisessa tulessa loputtomasti kärsien."

No, ehkä se meni noin. Mitä sitä vanhoja muistelemaan. Katse kannattaakin kääntää tulevaisuuteen.

Tarkoituksen ja merkityksen mahdollisuus on olemassa ja näin ollen sen kieltäminen on yhtä typerää kuin uskominen palavaan pensaaseen, joka puhui hengellisesti. Raamattua pidetään hengellisenä kirjana, onhan se sitäkin, mutta se sisältää myös valtavan määrän muinaispolitiikkaa, jos yksilö tulkisee kielikuvat kirjaimellisesti, niin hän ei voi välttyä satukirjamaiselta vaikutukselta.

Absoluuttiset puolestapuhujat ovat poikkeuksetta harhaoppisia ja vääriä profeettoja.