Niin. Ainoa "musiikinala" jolle tällä muuttuneella mallilla on vaikutusta on se että yhdenhitin kesäihmeiden kyky rahastaa 5 minuutin suosiosta heikkenee dramaattisesti sillä kymmenellä soittokerralla puhkikuluva kappale ei ehdi keräämään kuin kolmanneksen siitä mitä mahdollinen kertaosto toisi ja toisaalta yhdellä hitillä ei enää voi myydä koko levyllistä täyteraitaa. ikävä juttu heille. Ehkä parempi meille muille sillä kulttuurimme tuskin romahtaa macarenan puutteeseen.Pippin kirjoitti:Johan päästit klisheisen päästön, toinen vastaava: "levy-yhtiö vie kaiken". Selin tuossa hyvin oikaisikin jo, kiitos.JHA kirjoitti: Toisaalta tarvitseeko luovuus välttämättä miljoonatuottoja ja privaattikäytössä olevia suihkukoneita vai olisiko se nyt ihan katastrofi jos suuri julkkistaiteilija joutuu jatkossa tyytymään ehkä vain parin- kolmen sadan tuhannen taalan vuosituloihin...
Jos taas ajatellaan vähänkin kestävämmin tuotettua musiikkia niin muutos on lähinnä nopeasta kertatulosta tasaiseen kassavirtaan sillä tuossa kertaostomallissa artisti saa ehkä oston yhteydessä artikkelissa mainitut 33 kertaa enemmän pätäkkää mitä spotifyraidan pyörähtäessä kerran läpi mutta se oli sitten siinä.
Jokainen soitto ja jokainen toisto tuon jälkeen ei tuo artistille yhtään mitään hyvää edes 10v päästäkään siinä missä streamaus tikittää jatkuvasti pientä virtaa ja j se 60. toisto 15 vuoden päästäkin tuottaa taas yhden korvauksen lisää jolloin kokonaistulo onkin ollut jo kaksinkertainen.
Tästä jaksan olla vahvasti eri mieltä. Spotifyn ja sen vanavedessä tulleiden palveluiden myötä olemme tilanteessa jossa periaatteessa jokaiselle artistille on vähällä vaivalla tarjolla täysin globaali markkina-alue vailla mitään jakelu- tai ylläpitokustannuksia saatika sitten fyysisten levyjen tuotannosta koituvia varastoriskejä ja kertaalleen palvelun tilanneen asiakkaan kannalta on taloudellisesti täysin riskitöntä kokeilla uusia tuttavuuksia.Metatasolla tässä voisi myös huolestua uuden luomisen estymisestä. Läpimurrot ja uuden musiikkilajin syntyminen on entistä vaikeampaa.
Perinteinen kertaostoskauppahan pikemminkin on se malli joka hidastaa uuden syntymistä koska tuntemattomasta artistista maksaminen on aina asiakkaalle pieni riski. Jos ei musiikki sitten miellytäkkään niin raha meni jo eikä takaisin tule jolloin kynnys kokeiluun on luonnollisesti suurempi ja todennäköisempää on se että viihdettä etsitään sen oman tutun genren sisältä.
Puhumattakaan siitä että tuskin kovinkaan monella musiikin aktiivikuluttajalla on kuitenkaan likvideettiä pistää esimerkiksi pariakymppiä päivässä satunnaiseen kokeiluun mitä esimerkiksi iTunesissa helposti kuluisi jos lähtisi vain kokeilemaan.
Streamauspalvelussa kuukausiasiakkaalle mahdollinen twitterissä tai naamakirjassa mainittu tapaus ei maksa enää mitään jolloin testiluontoinen kuuntelu on hiirenklikkauksen päässä ja jos tuntuu hyvältä niin toisella klikkauksella kappale onkin jo soittolistassa keräämässä toistoja.